UPMMetsä

Metsänomistajan tietopaketti hiilensidonnasta

Miten voin metsänomistajana edesauttaa hiilensidontaa omassa metsässäni? Mitkä ovat hiilensidontaan liittyvät käsitteet? Kuinka metsäni sitoo hiiltä sen eri kasvuvaiheissa? Miten puustani valmistettavat tuotteet auttavat ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa? Kokosimme tähän artikkeliin vastauksia hiilensidontaan liittyviin kysymyksiin.

Mitä ovat hiilensidonta, hiilinielu, hiilitase, hiilivarasto ja hiilidioksidiekvivalentti?

Hiilensidonnalla tarkoitetaan sitä, kun kasvavat puut sitovat yhteyttämisprosessissaan ilmakehästä hiilidioksidia ja varastoivat sen sisältämän hiilen puuaineeseen. Metsä toimii siis kasvaessaan hiilinieluna, sillä se varastoi kasvuvuosiensa ajan hiilidioksidia sekä puustoon että maaperään. Kun metsä ei enää kasva, se toimii hiilivarastona.

Hiilitase, eli metsän nettonielu, lasketaan sidotun ja vapautetun hiilen erotuksena tietyllä aikavälillä. Tulos voi olla joko positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen hiilitase tarkoittaa, että hiiltä on sitoutunut enemmän kuin sitä on vapautunut. Vapautuessaan, esimerkiksi puun hajoamisprosessissa, hiili siirtyy ilmaan erilaisina kaasuina, jotka vaikuttavat eri tavoilla ilmastoon. Hiilidioksidiekvivalentti on yhteismitta näistä kaasuista, ja sen avulla voidaan kertoa päästöjen vaikutus kasvihuoneilmiön voimistumiseen. 

Suurena metsänomistajana UPM raportoi vuosittain omien metsiensä hiilitaseen. Laskennan tekee Luonnonvarakeskus käyttäen alan parhaita, tieteellisesti päteviä menetelmiä. Hiilitaseen laskentaan voikin tutustua yksityiskohtaisemmin UPM:n oman hiilitaseen laskentaesimerkin  tai UPM Forest Lifen hiilensidontaesimerkin kautta, joka esittelee Etelä-Suomessa kasvavan kuusen hiilensidontaa.

 

Miten metsänomistaja voi vaikuttaa metsiensä hiilensidontaan?

Metsät kasvavat meillä Suomessa paremmin kuin koskaan, mikä johtuu hyvästä ja aktiivisesta metsänhoidosta, ilmakehäperäisestä typpilaskeumasta sekä ilmaston lämpenemisestä. Mitä paremmin ja terveempinä metsät kasvavat, sitä parempina hiilinieluina ne toimivat. Metsänomistajia voidaankin pitää eräänlaisina ilmastosankareina. Seuraavaksi esitellään hiilensidontaa lisääviä metsänhoidollisia toimenpiteitä.

Maanmuokkaus

Maanmuokkauksella varmistetaan uuden puusukupolven kasvu uudistamishakkuun jälkeen. Toimenpide vapauttaa maaperään sitoutunutta hiilidioksidia. Lisäksi vaarana on hiiltä sitovien maalahopuiden vahingoittuminen, mikä lisää vapautuvan hiilidioksidin määrää. Nykyisin tavoitteena onkin rikkoa maanpintaa muokkauksen aikana mahdollisimman vähän. Maanmuokkauksen ohjeistuksessa myös edellytetään lahojen maapuiden kiertämistä, mikäli se on mahdollista.

Positiivisesti maanmuokkaus vaikuttaa hiilensidontaan lisääntyneen siementen itämisen ja parantuneen istutustaimien kasvun ja elossa säilymisen kautta. Hyvä uudistamistulos ja sen seurauksena syntyneet täystiheät metsät ovat keskeinen osa metsiemme viimeisen 60 vuoden aikana noin kaksinkertaiseksi lisääntynyttä kasvua. Tehokkaasti kasvaneet metsät toimivat hiilinieluna ja noin miljardilla kuutiometrillä lisääntynyt puusto hiilivarastona. Kokonaisuudessaan maanmuokkauksen vaikutus metsämaan hiilidioksidipäästöihin on siis lievä verrattuna sen luomiin positiivisiin vaikutuksiin.

Taimikonhoito

Uudistushakkuun jälkeen muokattuun maahan istutetaan taimia, jotka alkavat aikanaan sitoa hiiltä. Metsän hiilensidonnan näkökulmasta on tärkeää tehdä taimikonhoito ajallaan. Mikäli taimikkoa ei hoideta ajallaan, puuston kasvu hidastuu, osa puustosta kuolee ja jäljelle jääneiden elävien puiden laatu heikkenee. Myöhässä tehty ensiharvennus altistaa myös tuuli- ja lumituhoille, koska puut jäävät hennoiksi.

Metsänlannoitus

Lannoituksella metsänomistaja saa korjattua metsänsä ravinteiden epätasapainoa sekä lisättyä sen kasvua. Hiilensidonnan näkökulmasta metsänlannoitus todella kannattaa, sillä lannoitettu metsä voi sitoa 10 000 kg enemmän hiilidioksidia per hehtaari kuin lannoittamaton.  

Metsien hiilensidontaa halutaan kasvattaa erityisesti tuhkalannoitusta lisäämällä. Tuhkan käyttö metsänlannoitukseen vähentää myös biovoimalaitoksilta kaatopaikoille päätyvän tuhkan määrää, ja edistää siten kiertotaloutta. Tuhkalannoitus on kuitenkin vain yksi monista lannoitustavoista. Omalle metsälle parhaasta vaihtoehdosta sekä lannoitusajankohdasta kannattaa konsultoida ammattilaista. Tutustu myös laajaan tietopakettiimme metsänlannoituksesta.

Metsittäminen

Metsittäminen kuuluu hiilensidonnan lisäämisen keinoihin. Ilmaston kannalta metsittäminen on hyvä juttu, etenkin jos metsiä istutetaan suopelloille tai entisille turvetuotantoalueille, joiden hiilidioksidipäästöt ovat merkittäviä. Puuttoman alueen metsittäminen onnistuu varmemmin kivennäismailla kuin turvemailla.

Valtio tukee joutoalueiden metsittämistä erityisellä metsittämistuella. Joutoalueiden metsittämisellä pyritään kasvattamaan puuston ja maaperän hiilivarastoja sekä pienentämään maaperän kasvihuonekaasujen päästöjä. Tukea saavalla kohteella ei tule olla puustoa ennestään.

Metsän kasvatustapa ja hakkuut

Jaksollinen vai eri-ikäisrakenteinen kasvatus? Harvennus-, pääte-, poiminta- vai pienaukkohakkuut? Oikea vastaus vaihtelee metsänomistajan tavoitteiden ja kyseessä olevan puukuvion mukaan. Hiilensidonnan kannalta on tärkeintä, että metsää hoidetaan mahdollisimman hyvin, ja hoitotoimenpiteisiin kuuluu myös sen uudistaminen. Optimaalisin ajankohta niin metsän tuottavuuden kuin ilmaston kannalta on korjata puut ennen kuin niiden kasvu, ja sen myötä hiilensidonta, hidastuu ja puista tulee alttiimpia tuhoille. Lue lisää tuottavasta metsänhoidosta ilmaisesta oppaastamme.

Sertifiointi ja lainsäädäntö

Sertifiointi ja lainsäädäntö varmistavat toisiaan täydentäen kestävän metsätalouden toteutumisen. Kestävän metsätalouden käsite kattaa puuntuotannollisen kestävyyden, joka on hiilensidonnan kannalta merkityksellisin kestävyyden elementti. Muut kestävän metsätalouden elementit ovat ekologinen ja sosiaalinen kestävyys. Niin metsälaissa kuin metsäsertifioinnin standardeissa on useita metsätalouden ekologista ja sosiaalista kestävyyttä edistäviä vaatimuksia.  

 

Miten metsä sitoo hiiltä sen eri kasvuvaiheissa?

Tiedämme, että metsä toimii kasvaessaan hiilinieluna ja kasvun päätyttyä hiilivarastona. Yksi kuutiometri elävää puuta sisältää noin 200 kg hiiltä. Tutkimuksissa on lisäksi todettu hoidetun metsän toimivan parempana hiilensitojana kuin luonnontilaisen metsän.

Tarkemmat tutkimukset metsän (puuston hiilen) ja sen maaperän (maaperähiili) hiilensitovuudesta ovat vasta alkaneet. Esimerkiksi taimikon hiilensidonnasta on tutkimustuloksia vain vähän. Mallinnustutkimuksiin perustuen on esitetty, että taimikko muuntuisi hiilen lähteestä hiilen sitojaksi noin 20 vuoden kuluttua. Käytännön tutkimuskokeissa on kuitenkin saatu viitteitä, että taimikko voi toimia hiilinieluna jo tätä aiemmin. Tutkimukset jatkuvat myös Suomessa, sillä tutkimustulosten saamiselle on tarvetta koko EU:n laajuisesti. 

 

Puun lopputuotteet ja niiden vaikutus hiilensidontaan

Ihmiskunnan tuottamista kasvihuonekaasuista merkittävin on hiilidioksidi. Sen lähteistä suurin osa on peräisin fossiilisista lähteistä, kuten öljystä, kivihiilestä ja maakaasusta. Metsien hiilensidonta ei riitä kumoamaan fossiilisten raaka-aineiden käytöstä syntyviä haittoja. Niiden käyttöä tulisikin pyrkiä ensisijaisesti vähentämään ja toissijaisesti korvaamaan uusiutuvilla vaihtoehdoilla, kuten puulla.

Puusta valmistetut lopputuotteet varastoivat hiiltä koko elinkaarensa ajan. Kun puuta käytetään, siitä käytetään Suomessa hyödyksi koko sen massa: tukkipuu käytetään rakentamiseen tai huonekaluiksi ja kuitupuuta pakkauksiin ja hygieniatuotteisiin. Lisäksi jalostuksesta tulevat sivuvirrat (puun kuori, sahanpuru, hake ja ligniini) hyödynnetään esimerkiksi uusiin innovaatioihin korvaamaan fossiilisia raaka-aineita tai tuotetaan energiaksi, jolla korvataan fossiilisia polttoaineita.

Puu voi toimia pitkään hiilivarastona, kuten puurakentamisessa. Puisen talon rakenteissa hiili säilyy parhaimmillaan satoja vuosia.Lyhytaikaisia hiilivarastoja taas ovat vaikkapa maitotölkit ja paperituotteet.

Tuotekehitys on elintärkeää, sillä ilmaston lämpeneminen sekä fossiilisten raaka-aineiden loppuminen asettavat tulevaisuutemme vaakalaudalle. Tämä ymmärretään ympäri maailman entistä paremmin. Esimerkiksi elintarviketeollisuus sekä isot globaalit yhtiöt ovat ryhtyneet etsimään biopohjaisia vaihtoehtoja öljystä valmistetuille muovipakkauksille.

UPM on edelläkävijänä luomassa fossiilisista raaka-aineista riippumatonta tulevaisuutta. UPM Biokemikaalit keskittyy muun muassa kehittämään puusta biokemiallisia raaka-aineita korvaamaan muovinvalmistuksessa käytettäviä öljypohjaisia vaihtoehtoja. UPM Biopolttoaineet taas pyrkii luomaan vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille. UPM:n innovaatiotyö jatkuu yliopistojen, tutkimuslaitosten ja muiden uutta teknologiaa kehittävien yritysten kanssa.