Tuhkalannoituksella korjataan erityisesti fosforin, kaliumin ja hivenaineiden puutoksia rehevillä ojitetuilla soilla tai turvemaapeltojen metsityskohteilla. Näillä kohteilla on riittävästi typpeä, mutta kivennäisravinteiden puute aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja hidastaa kasvua. Ravinteiden epätasapaino voi korjaantua jopa 2-5 vuoden kuluttua lannoituksesta. Tyypillisesti tuhkalannoituksella saavutetaan 2-6 m3/ha lisäkasvu vuodessa. Vakavista fosforin ja kaliumin puutoksesta kärsivillä kohteilla kasvunlisäys voi olla jopa 10-15 m3/ha. Lisääntynyt kasvu nopeuttaa puuston kiertoaikaa. Usein turvemailla tukkipuun saanto on alhainen. Kasvun lisäyksen ohella metsänomistajan hyödyksi tuleekin järeytyneen puuston korkeampi tukkipuuosuus seuraavassa hakkuussa. Hyvässä kasvussa oleva puusto sitoo enemmän hiilidioksidia ilmakehästä kuin hoitamaton puusto.
Hallitus on linjannut, että metsien hiilensidontaa halutaan kasvattaa erityisesti tuhkalannoitusta lisäämällä. Tuhkan käyttö metsän lannoitukseen vähentää myös kaatopaikoille päätyvän tuhkan määrää ja edistää siten kiertotaloutta. Puuta poltettaessa typpi haihtuu taivaalle, mutta muut ravinteet ovat tuhkassa kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Tästä syystä on päätetty, tuhkalannoituksen saaman kestävän metsätalouden tuen myöntämisen edellytyksistä poistuu vaatimus puuston ravinne-epätasapainon osoittamisesta ravinneanalyysillä. Jatkossa riittää, että tuhkalannoitettava kohde on ravinteisuustasoltaan vähintään puolukkaturvekangasta vastaava. Rahoitettavia tukikohteita ovat taimikot, nuoret ja varttuneet kasvatusmetsät, jotka voivat vielä tuhkalannoituksella elpyä. Tuhkalannoituksella voidaan korjata myös boorin puutosta.
Lannoituksen avulla metsänomistaja saa hyvän tuoton sijoitukselleen, koska lannoitettu metsä kasvaa talouden muista suhdanteista huolimatta. Lannoitetun metsän arvo ja tulevaisuuden tuotto-odotukset kasvavat. Lannoitukset kannattaa huomioida pitkäjänteisesti tilan sukupolven vaihdosta suunniteltaessa. Nykyinen lannoituksen toteuttava omistaja voi tehdä itselleen verovähennyksen. Lannoituksen antamat lisätulot siirtyvät sukupolvenvaihdoksessa tällöin ilmaisena lahjana seuraavalle sukupolvelle.
Tuhka-, kuten muidenkin lannoitteiden levityksessä on huomioitava riittävät suojavyöhykkeet vesistöihin, suojelualueisiin, arvokkaisiin luontokohteisiin ja rajoitukset pohjavesialuilla. Jos booria on lisätty tuhkalannoitteeseen, niin pohjavesialueilla ei voi lannoittaa. FSC®-sertifiointikriteerien mukaan metsänomistaja saa lannoittaa kohteilla, jotka kärsivät ravinne-epätasapainosta, mutta pohjavesialueilla ei lannoiteta ja pohjavesialueen rajaan jätetään 50 metrin suojavyöhyke. PEFC-sertifiointikriteerien mukaan turvemaiden tuhkalannoitus I luokan pohjavesialueilla ei ole sallittu. Tuhkalannoitusta voidaan tehdä ympäri vuoden lentolevityksenä tai maalevityksenä.
Tuhkalannoitettaviksi soveltuvalla kohteella on turvetta vähintään 30 cm ja lähtökohtaisesti vesitalouden on oltava kunnossa. Toisaalta tuhkalannoituksella voidaan ennalta vähentää ojien kunnostamistarvetta, kun lisääntynyt puuston kasvu alentaa pohjaveden pintaa. Tällöin tuhkalannoitus toimii ennalta ehkäisevänä vesiensuojelutoimenpiteenä. Karuja soita ei kannata milloinkaan lannoittaa. Kasvupaikkaluokaltaan puolukkaturvekangas II ja mustikkaturvekangas II, eli käytännössä paksuturpeiset rämemänniköt, ovat ravinteisuustasoltaan ihanteellisia lannoituskohteita.
(FSC C-109750)