UPMMetsä

Hyvä metsänhoito on hyväksi ilmastolle

Kestävyys ajatusmallina soveltuu hyvin metsätalouteen, sillä metsien hoitoon on perinteisestikin liitetty ylisukupolvinen ajattelu. Metsänomistajan näkökulmasta olennaisin tekijä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on metsän elinvoimasta huolehtiminen.

Hyvä metsänhoito on hyväksi ilmastolle

"Metsän pitäminen hyvässä kasvukunnossa on se kaikkein keskeisin juttu. Puiden kaatuminen vie niihin sitoutuneen hiilen taivaan tuuliin”, sanoo Itä-Suomen yliopiston metsäbiotalouden professori Jyrki Kangas.

Hiilidioksidi sitoutuu metsään hiilivarastoksi puustoon ja maahan. Periaatteessa metsätalouden kiertoajan pidentäminen parantaisi hiilitasetta, mutta puuta ei voi kerätä metsään loputtomiin. Optimaalisin ajankohta niin metsän tuottavuuden kuin ilmaston kannalta on korjata puut ennen kuin niiden kasvu hidastuu ja puusta tulee alttiimpi tuhoille. Hiilidioksidin sitomisen kannalta olennaista on, että metsät tuottavat puuta mahdollisimman tehokkaasti. Mitä nopeammin metsä uudistuu, sitä nopeammin se sitoo jälleen hiiltä päätehakkuun jälkeen.

”Metsänomistajat ovat kyllä tehneet paljon hyvää työtä vuosien varrella”, Kangas sanoo. ”Suomen metsätalouden voittokulku on samalla ollut menestystarina ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta, niin hiilinielujen kasvattamisen kuin uusiutuvien raaka-aineiden käytön näkökulmasta.”

Parempi maailma jälkipolville

Metsänomistaja pystyy siis omilla toimenpiteillään vaikuttamaan paljonkin metsän elinvoiman ylläpitämiseen ja tuhoalttiuden vähentämiseen. Aina ilmaston kannalta optimaalisen metsänhoidon toteuttaminen ei kuitenkaan ole käytännössä helppoa. Esimerkiksi Etelä-Suomessa metsien kuusivaltaisuus vähentää metsän säteilyheijastusta eli albedoa, jolloin auringon lämpösäteily imeytyy metsään eikä heijastu takaisin avaruuteen. Ilmaston näkökulmasta kuusta siis käytetään turhan paljon, mutta yksi syy siihen on luonnollinen – koivun ja männyn taimet ovat hirvien suosimaa ravintoa.

”Onhan se ymmärrettävää, että jos puolimetrisestä taimikosta 90 prosenttia joutuu hirvien napsimaksi, niin kuka sitä koivua haluaa niiden syötäväksi istuttaa”, naurahtaa Kangas – metsänomistajan omakohtaiseen kokemukseen perustuen.

”Olennaista on metsänomistajille luonnostaan tuttu ylisukupolvinen ajattelu. Meidän tulisi pyrkiä antamaan tämä pallomme jälkipolville paremmassa kunnossa kuin olemme sen itse saaneet.”

Kotimainen metsä kasvaa takaisin

Puu on uusiutuva luonnonvara, eli kun metsä uudistetaan päätehakkuun jälkeen, sama hehtaari alkaa uudelleen sitoa hiiltä ilmakehästä. Puulla voidaan myös korvata fossiilisista raaka-aineista tehtyjä tuotteita.

”Kun öljyä, kivihiiltä tai maakaasua poltetaan tai käytetään raaka-aineena, vapautetaan kiertoon miljoonien vuosien aikana kertynyttä hiilivarastoa”, kertoo UPM Metsän sidosryhmäsuhdejohtaja Sami Oksa.

Lyhyellä aikajänteellä metsän kaataminen synnyttää siis hiilipäästöjä ilmakehään, mutta uudistettu metsä sitoo sen pian takaisin. Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan uudistettu metsähehtaari alkaa jo 17 vuoden jälkeen toimia jälleen hiilinieluna – ja on sitä sen jälkeen puuston koko elinkaaren ajan. Puusta ja puuperäisistä raaka-aineista valmistetut tuotteet ovat myös erinomainen keino hiilen sitomiseen.

Ilmastonmuutoskeskustelun keskellä metsänomistajaa saattaa askarruttaa, onko omien metsien käyttäminen ilmaston kannalta vastuullista. Kotimaisen metsän hakkaamisessa on kuitenkin kyse aivan eri asiasta kuin sademetsien kaatamisessa, koska metsät uudistetaan, eikä maankäyttömuoto muutu.

Vahva kasvu jatkuu

Suomalaisessa metsätaloudessa puu käytetään aina käytännössä sataprosenttisesti, eli puuaines, jota ei voida hyödyntää sahatavarana tai kuituna, poltetaan energiaksi. Kehittyneen metsänhoidon ansiosta puustonkasvu on jo 1960-luvulta ollut selkeästi suurempaa kuin hakkuut ja luonnonpoistuma yhteensä, minkä vuoksi maamme metsät toimivat mittavana hiilinieluna. Tällä hetkellä puuston vuotuinen kasvu on noin 107 miljoonaa kuutiometriä, ja hakkuut sekä luonnonpoistuma yhteensä 85 miljoonaa kuutiometriä.

Puuston tuoton kasvattaminen kuitenkin edellyttää, että metsistä pidetään huolta. Hoidettu metsä on tutkimusten mukaan myös osoittautunut luonnonmetsää paremmaksi hiilinieluksi. Esimerkiksi Kanadassa on valtava metsäpinta-ala, mutta siellä tehdään suhteellisen vähän metsänhoitoa ja harvennuksia.

”Tällä hetkellä Kanadan metsät toimivatkin itse asiassa hiilipäästölähteenä eivätkä nieluna, koska niissä on niin paljon hyönteistuhoja hoitamattomuuden vuoksi. Kun puut kuolevat ja lahoavat niille sijoilleen, metsä ei enää sido niin paljon hiiltä”, Oksa kertoo.

Puussa on tulevaisuus

Kokonaiskestävän biotalouden ajatus on ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden optimointia. Ilmastonmuutoksen kannalta olennaista on fossiilisten päästöjen vähentäminen, hiilidioksidin sitominen esimerkiksi metsiin sekä tuotteet ja raaka-aineet, joilla korvataan fossiilisia materiaaleja.

”Pitkällä aikavälillä lähtökohdan pitäisi tietenkin olla se, että fossiilinen hiili pysyisi maan sisällä”, sanoo Luonnonvarakeskuksen pääjohtaja Johanna Buchert.

Buchertin mukaan koko metsäteollisuuden toimintakyvykkyys riippuu siitä, että ala pystyy tulevaisuudessakin toimimaan ekologisesti kestävällä tavalla ja luomaan innovatiivisia korkean jalostusarvon tuotteita.

”Suomen metsien vahvasta kasvusta kiitos kuuluu metsänomistajille, jotka ovat hoitaneet metsiään hyvin. Hoitorästejä kuitenkin on, ja metsänomistuksen luonne on viime vuosikymmeninä muuttunut. Metsänomistajuus urbanisoituu, eikä omiin metsiin ole välttämättä enää niin vahvaa sitoutumista.”

Metsäbiotaloudella on loistavat mahdollisuudet tuottaa erilaisia fossiilisia raaka-aineita korvaavia materiaaleja. Esimerkiksi puurakentaminen tai puuvillan korvaaminen puupohjaisilla tekstiilimateriaaleilla ovat ympäristön kannalta erittäin myönteisiä sovelluksia.

”Suurin haaste ilmastonmuutoksen torjumisessa on kuitenkin kulutuksen lisääntyminen ja se, miten kuluttajat alkaisivat vaatia kestäviä valintoja ja uusiutuvia tuotteita”, Buchert toteaa.

 

Artikkeli on julkaistu aiemmin pidempänä versiona Metsän henki -lehdessä 1/2019.