UPMMetsä

Metsänlannoitus on turvallista ja helppoa – Katso lista koostumuksista

Laadukkaat lannoitteet on helppo levittää metsään siten, että jokainen puu hyötyy eikä ympäristö häiriinny. Myöhemmin lisäkasvu sitoo moninkertaisesti sen hiilidioksidin, jonka lannoitteen valmistaminen vapauttaa.

Kun metsiä lannoitetaan typellä, typen muodolla on väliä. Niin puun kasvun kuin ympäristönkin kannalta on tärkeää, että puu pystyy hyödyntämään maaperään lisätyn typen mahdollisimman hyvin eikä typpeä jää maahan ylimäärin.

Kuten pelloillakin, metsissä käytetään typen kolmea eri muotoa: nopeasti liukenevaa nitraattityppeä, hitaasti liukenevaa ammoniumtyppeä sekä hitaimmin liukenevaa ureatyppeä.

– Käytämme kangasmetsien kasvatuslannoitteena seoksia, joissa on suurin piirtein yhtä paljon nitraattityppeä ja ammoniumtyppeä, kertoo UPM Metsän metsänhoitopäällikkö Jyri Schildt.

Lannoitteista YaraMila METSÄN NP sisältää fosforia ja YaraBela METSÄSALPIETARI kaliumia. Molemmat sisältävät myös booria ravinnetasapainon säilyttämiseksi.

Turvallinen lannoitus – riittävästi muttei liikaa

Lannoitteen kemiallisen koostumuksen ohella on tärkeää, että lannoitetta on helppo annostella ja levittää tasaisesti jokaisen puun hyödynnettäväksi. Kun levitettävänä on esimerkiksi kourallinen typpeä mutta vain ripaus booria, onnistuminen ei ole itsestään selvää.

– Jokainen lannoiterae sisältää kaikkia ravinteita samassa suhteessa, jonka ansiosta ravinteita levittyy tasaisesti metsämaahan, kertoo lannoitteita valmistavan Yara Suomi Oy:n myyntipäällikkö Juho Räsänen.

Räsänen pitää laadukkaiden teollisesti valmistettujen lannoitteiden etuna myös sitä, että ravinteiden tarkat määrät ovat tiedossa, jolloin lannoitetta ei tarvitse levittää ylimäärin varmuuden vuoksi.  

Vielä 1980- ja 1990-luvuilla pelättiin, että typpilisäys lisäisi maaperän happamoitumisen riskiä rikki- ja typpilaskeumien ohella. Typen pelättiin myös huuhtoutuvan helposti vesistöihin.

– Seurantatutkimukset ovat osoittaneet lannoituksen turvalliseksi. Kun typen määrä on tietyissä rajoissa, maaperän mikrobit, pintakasvillisuus ja puusto pystyvät sitomaan sen, sanoo tutkija Mikko Kukkola Luonnonvarakeskuksesta eli Lukesta.

– Vesistöjen ympärille jätetään lisäksi suojavyöhykkeet, joilla metsää ei lannoiteta eikä hakata, Schildt lisää.

 

Kasvatuslannoitus parantaa myös marjasatoa

Metsien kasvulannoitus ajoitetaan toukokuun alun ja syyskuun lopun välille, jolloin se ei häiritse puiden eikä muidenkaan kasvien talvehtimista. Schildt korostaa, että vasta lannoitetussa metsässä voi marjastaa ja sienestää huoletta. Samoja ravinteitahan on muutenkin luonnossa ja niillä ruokitaan myös viljoja ja vihanneksia.

– Marjasatokin yleensä paranee, Schildt toteaa.

Turvemaiden tuhkalannoitus on herättänyt kysymyksiä raskasmetalleista, joita tuhkaan tyypillisesti rikastuu, kun biomassaa poltetaan.

– Tutkimuksissa on huomattu, että tuhkan haitta-aineet eivät kuitenkaan rikastu marjoihin, Kukkola sanoo.

 

Lannoitetun metsän marjoja voi syödä turvallisesti.

 

Metsä sitoo lannoitetuotannon hiilidioksidit

Lannoituksen ympäristövaikutuksia tarkasteltaessa on syytä perehtyä myös lannoitteiden valmistukseen. Typpilannoitteiden valmistus tuottaa hiilidioksidin ohella typpioksiduulia, joka vaikuttaa ilmastonmuutokseen merkittävästi. Kun typpioksiduulin määrä muunnetaan vaikutukseltaan vastaavaksi hiilidioksidimääräksi, voidaan tutkia koko tuotantoketjun hiilijalanjälkeä.

– Lannoituksen ansiosta lisääntynyt metsän kasvu sitoo lähes kymmenkertaisen määrän hiiltä lannoituksesta aiheutuviin kokonaispäästöihin verrattuna. Nettohiilensidonta lannoituksen vaikutusaikana on noin 11 tonnia hiilidioksidia hehtaarilla, joka on samaa tasoa kuin yhden suomalaisen henkilön vuosittainen hiilidioksidipäästö, Räsänen sanoo. 

Hän korostaa, että hyvään suhdelukuun vaikuttaa edistyksellinen katalyyttiteknologia, jolla Yara on pienentänyt typpioksiduulipäästöjään lannoitetuotannosta.

– Nykyään lannoitusta pidetäänkin yhtenä keinona sitoa ilmakehän hiiltä puuaineeseen ja metsämaahan, Kukkola huomauttaa.

 

Helppo levittää maasta tai ilmasta käsin

UPM levittää lannoitteet helikopterilla tai metsätraktorilla niin omiin metsiinsä kuin niihinkin metsiin, joihin metsänomistaja tilaa lannoituspalvelun.

– Maalevitys sopii suunnilleen samoihin metsiin, joissa onnistuu puiden kesäkorjuu, eli metsässä on ajouraverkosto ja kantava maa.

Erityisesti kuusikoissa pitää olla tarkkana, ettei tule juuristovaurioita, Schildt sanoo. Lentolevitys puolestaan onnistuu maaperästä riippumatta mutta vaatii jonkin verran maalevitystä isomman kohteen ollakseen kannattavaa. Siksi alueen lannoituksia onkin tapana yhdistää. Sopimista helpottaa, että lannoittamisen ajankohta joustaa. Jotta lannoituksen hyödyt saadaan irti mahdollisimman pian, harvennus- tai päätehakkuuseen olisi hyvä olla noin 6–10 vuotta.

– On myös hyvä muistaa, että metsänlannoituksen kulut voi vähentää verotuksessa kertapoistona, Räsänen toteaa.

 

UPM & metsänlannoitus:

 
 
 

Lue lannoituspalvelustamme