Etelä- ja Keski-Suomen vanhoissa kuusikoissa viihtyvä kirjanpainajakuoriainen aiheuttaa tuhoja etenkin lämpiminä kesinä, joita ovat edeltäneet myrskyt. Mitä tehdä, jos oman kuusikon tyvikaarnasta löytyy ensioireita eli pieniä pyöreitä reikiä ja ruskeaa purua?
Tarkistuskierros metsään touko-kesäkuussa
Kirjanpainaja on pieni, alle puolen sentin kokoinen, ärhäkkä kuusen tuholainen, joka nauttii lämmöstä. Lämpimien kesien lisääntyessä, kirjanpainajakanta kasvaa ja tuhot ulottuvat yhä pohjoisemmille alueille Suomessa. Kirjanpainajat iskevät keväällä, kun lämpötila nousee noin 18 asteeseen. Ensimmäisen sukupolven parveiluaika kestää toukokuusta juhannukseen.
– Tarkistuskierros omassa kuusikossa olisi hyvä tehdä kesäkuun alussa, jolloin on vielä mahdollista välttää tuhon laajeneminen. Tuholaisten merkkejä on hyvä tarkkailla omassa kuusimetsässä säännöllisesti. Jos kuusikon tyvikaarnasta löytyy pieniä pyöreitä reikiä ja ruskeaa purua, kannattaa aluetta seurata ja harkita puukauppaa alueelta, UPM Metsän metsänhoidon kehityspäällikkö Heli Viiri kertoo.
Arvokkaat kuusikot riskikohteita
Kirjanpainaja lisääntyy tuulenkaadoissa ja kuusipuutavarassa. Se iskeytyy myös vanhoihin heikentyneisiin puihin sekä auringonpaisteelle alttiisiin reunametsän kuusiin. Lämpiminä kesinä tuhon kohteena ovat erityisesti Etelä- ja Keski-Suomen vanhat kuusikot, jotka ovat joutuneet myrskyjen tai lumituhojen kohteiksi. Turvassa eivät silloin ole terveet puutkaan.
– Hellekesät edistävät kirjanpainajakannan leviämistä. Kuumimpina kesinä kirjanpainajalle syntyy uusi sukupolvi, jolloin kirjanpainajat iskeytyvät uudestaan vielä elokuussa. Näin on tapahtunut itse asiassa yhä useampina vuosina 2010- ja 2020-luvuilla. Lämpiminä kesinä myös kertaalleen paritelleet yksilöt voivat lisääntyä vielä uudelleen, eli tuottaa niin sanotun sisaruspolven jälkeläisiä. Näin kuusikot voivat olla alttiina pitkin kesää kirjanpainajan iskeytymisille.