Metsäkeskus järjesti alkuvuodesta ympäri Suomea muun muassa Turussa Puhutaan metsästä -seminaarin. Metsäkeskuksen ja alan tutkijat todistivat vuoron perään metsävarojemme alati kasvavia hakkuumahdollisuuksia. Ja niitähän on. Esimerkiksi lounaisen Suomen alueella keskimääräinen puusto hehtaarilla on jo lähes 170 m3/ha. Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan Oulujoen eteläpuolella yli 30 cm paksujen puiden määrä on viisinkertainen 1950-lukuun verrattuna.
Kasvaneet hakkuumahdollisuudet ovat osaltaan mahdollistaneet metsäteollisuuden uudet investoinnit kuten Äänekosken biotuotetehtaan. Myös UPM on investoinut merkittävästi kotimaahan, viimeisimpänä esimerkkinä Kymin sellutehtaan koivulinjan uudistaminen. Myös energiateollisuus on nähnyt tässä kestävän kehityksen mukaisen kasvupotentiaalin. Naantalin ja Lahden voimalaitosinvestoinnit kasvattavat bioenergian käyttöä huimasti. Uusista, puunkäyttöä lisäävistä investoinneista uutisoidaan lähes päivittäin. Puun kysyntä on siis kasvamassa edelleen ja muutama vuosi sitten ennakoidut puun käytön lisäykset ovat jo realisoituneet.
Puukauppa kävi vuonna 2017 mallikkaasti. Edellisvuotta rivakampi myyntivauhti jatkui tasaisena läpi vuoden. Puunhankkijalle se oli toivottu ja mieluinen ilmiö, ja siitä kaikille metsänomistajille kiitos. Näin toivotaan jatkuvan myös tästä eteenpäin.
Ilmastonmuutos tuo haasteita puunkorjaajalle
Turun seminaarissa todistettiin myös ilmastonmuutosta ja sen vaikutusta metsiimme. Päällimmäisinä jäivät mieleen metsien lisääntyvä kasvu, myrskytuhot ja niiden sekä leutojen syksyjen ja lämpimien kesien aiheuttamat lisääntyvät hyönteistuhot. Parhaat keinot tuhojen välttämiseksi ovat oikea-aikaiset hakkuut ja puutavaran nopea poiskuljettaminen.
Puunhankkijoille ilmastonmuutos on tuonut entistä suuremman haasteen – miten saada lisääntyvät puumäärät vaihtelevissa keliolosuhteissa tehtaille. Helmikuussa talvi tuli lopultakin eteläisempäänkin Suomeen, mutta vuodenvaihteen korjuu- ja kuljetusolosuhteita muistellessa alaleuka värähtelee vieläkin. Poikkeuksellisen pitkä ja runsas sadejakso paljasti karulla tavallaan Suomen sivutieverkoston todellisen kunnon.
Alempiasteiseen tieverkostoon panostettava puun liikkeelle saamiseksi
Valtiovalta on kyllä kiitettävästi parannellut järeämpiä teitä ja rautatieverkostoa, mutta maaseudulla alempiasteinen tieverkosto ja metsäautotiet ovat niin ylläpitäjiä kuin kunnostajiakin vailla. Tienhoitoavustuksia ei kuntien poliittisilta päättäjiltä kovin helposti enää heru - suurin osa äänestäjistähän asuu katuvalojen loisteessa. Valtion Kemera-rahaa olisi kyllä tarjolla, mutta hankkeille kaivataan vetäjiä ja innostajia. Metsäteiden osaajat ja tekijät ovat kadonnutta kansanperinnettä.
Tarvitaan uusi alku. Pääosa Suomen sivuteistä voidaan kunnostaa ympärivuotiseen puunkorjuuseen ja kuljetukseen edelleenkin suhteellisen pienillä investoinneilla. Metsäammattilaisten on löydettävä tekijät ja innostettava tieosakkaita teiden kunnostukseen. Tästä onkin jo positiivisia merkkejä muun muassa Pirkanmaalla. Metsänomistajan näkökulmasta ympärivuotiseen kuljetukseen soveltuva hyväkuntoinen metsäautotie on investointi, joka maksaa itsensä takaisin usein jo muutamassa vuodessa.
Jatkuvalla kunnossapidolla perusparannuksia ei juurikaan tarvita ja kustannukset pysyvät kohtuullisina. Hyväkuntoinen tie tuo myös virkistyskäyttöön lisää mahdollisuuksia. Ympärivuotisen puuhuollon kehittämiseen tarvitaan myös digitalisaation tuomia mahdollisuuksia sekä uusia teknisiä ja logistisia ratkaisuja. Niitä odotellessa voisi kuitenkin kunnostaa olemassa olevat tiet.
Tästä vuodesta odotetaan hyvää puukauppavuotta. Alku on ollut mainio, se tietää liikettä metsiin ja pölliautoja teiden päälle. Metsänomistaja, jolla on laadukas metsäautotie, korjaa nyt ja tulevaisuudessa parhaan taloudellisen tuloksen.