Täällä saavat alkunsa tulevaisuuden metsät

Joroisten taimitarhalta lähtee sekä UPM:n omiin että yksityisten metsänomistajien metsiin vuosittain kymmeniä miljoonia puuntaimia ja kiloittain siemeniä. Tänä keväänä kylvetyt ja kasvatetut taimet tulevat myyntiin 2021 ja 2022.

Täällä tieteellinen metsänjalostuksen tutkimus muuttuu käytännöksi, kertoo taimitarhan päällikkö Anne Immonen. Hän on työskennellyt taimitarhalla yli 20 vuotta. Tarha on perustettu vuonna 1980.
”Työ tähtää pitkälle tulevaisuuteen. Taimistamme kasvaa terveitä ja tuottavia metsiä vielä vuosisadan päästä. Kehotan aina metsänomistajia näkemään taimien hankinnan investointina tulevaisuuteen, ei kustannuseränä”, Immonen sanoo.  

Taimitarha on Suomessa ainutlaatuinen: yhdelläkään toisella metsäyhtiöllä ei ole omaa taimitarhaa. UPM Metsältä asiakas saa tarvitsemansa palvelut taimien hankinnasta hakkuuseen ja uusien taimien istuttamiseen asti. Tarhalla tehty kehitystyö on vienyt koko alaa eteenpäin.

Aktiivista yhteistyötä 

Joroisten taimitarha on ollut koko historiansa ajan aktiivinen yhteistyössä taimi- ja siementutkimuksen kanssa. On arvokasta, että taimitarha on avannut prosessejaan tutkijoille avoimesti, kiittelee tutkija Katri Himanen Luonnonvarakeskuksesta.  

Metsätutkimuksen valtionrahoitus pieneni viitisen vuotta sitten huomattavasti. Yhteistyö yritysten, kuten UPM:n, kanssa on noussut tästäkin syystä tärkeäksi.
”Tehdäkseen tutkimusta oikeista asioista tutkijat tarvitsevat tietoa siitä, mitkä ovat esimerkiksi taimien kasvatuksessa ratkaistavia kehityskohtia. Yrityksiltä vaaditaan avoimuutta, että ne kertovat myös asioista, joita olisi syytä parantaa. Tässä Joroisten taimitarha on toiminut todella hyvin”, Himanen sanoo.  

Hän tutki väitöskirjassaan muutama vuosi sitten siementen esikäsittelyä. Tutkimusaineistossa hyödynnettiin Joroisten tarhalla käynnistettyä kehitystyötä. Esikäsittelyllä parannetaan siementen toimivuutta kasvihuoneolosuhteissa. Se on tärkeää, sillä taimitarhalla on siirrytty paljasjuurisista taimista muovikennoistoissa kasvatettaviin paakkutaimiin. 
”Yhteen kasvatuspaakkuun laitetaan vain yksi siemen, joten itävyyden pitää olla todella korkea, muuten tulee paljon hukkatyötä. Monissa Euroopan maissa kylvetään vain avomaalle. Silloin itävyydellä ei ole niin suurta merkitystä, sillä kylvömäärä ei ole rajallinen”, Himanen sanoo. 

Joroisten taimitarhalla tehdään joka vuosi paljon omiakin kasvatuskokeiluja, joista osa täyttää tieteelliset tutkimuskriteerit. Omien kokeilujen tuloksena syntyy toisinaan uusia tuotteita.  

Yksi esimerkki on koivun pikkutaimi. Kaikista jalostetuista puulajeista on tarjolla tavallista pienikokoisempia taimia, mutta pisimmällä kehityksessä on koivu. Se on saatu kutistettua puolimetrisestä ja isojuurisesta huiskasta 10–20 ­senttimetrin mittaiseksi pikkutaimeksi. Viime vuonna tuli tarjolle pikkolomänty. 

Taimia voi istuttaa koko istutuskauden toukokuusta elokuuhun. Istuttaminen onnistuu käsin tai pottiputkella. Kasvu lähtee nopeasti käyntiin.
”Taimien koon tutkimus on tärkeää kehitystyötä metsänviljelyn kustannusten pienentämiseksi. Iso taimi on pientä kalliimpi istuttaa. Edelleen yritetään haarukoida sitä, kuinka pieneen taimikokoon voidaan mennä ilman, että kasvuunlähtö kärsii”, Himanen sanoo.  

Metsänjalostuksella on Suomessa jo yli 70 vuoden historia, vaikka meillä päästiinkin liikkeelle vuosikymmen esimerkiksi Ruotsia myöhemmin. Sotien jälkeen puutavaran kysyntä oli suurta ja metsien tuottavuutta haluttiin parantaa nopeasti.  

Puun kysyntä on viime vuosina vaihdellut, mutta esimerkiksi Suomen metsäkeskus on arvioinut, että kotimaisen puun käyttö lisääntyy 10–15 miljoonaa kuutiota vuodessa.  

Metsiä tarvitaan hiilinieluiksi ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Metsäteollisuus tarjoaa myös yhä enemmän korvaajia fossiilisista raaka-aineista valmistetuille materiaaleille, kuten muoville.  

Jotta nykyinen pinta-ala riittää vastaamaan lisääntyvään puunkäyttöön, metsän kasvua on tarve vauhdittaa. Kasvua voidaan lisätä metsänhoidon keinoin, muun muassa käyttämällä jalostuksella parannettua siemen- ja taimimateriaalia. 

Metsänjalostuksessa pääpaino on teollisuuden käyttämissä kotimaisissa puulajeissa eli männyssä, kuusessa ja rauduskoivussa.  

Jalostustyö on tuottanut myös konkreettisia tuloksia, joista yksi esimerkki on lyhentynyt kiertoaika. Puuta saadaan nykyisin jopa 10–20 vuotta lyhyemmällä kierrolla kuin ennen jalostuksen aloittamista. 

Jalostetun siemenen käyttö vaikuttaa puulajeihin eri tavoin. Kuusen kasvua se lisää kymmenen prosenttia, koivun kasvua 30 ja männyn kasvua 20 prosenttia.
”Metsänjalostuksella on suuri merkitys metsänomistajalle, mutta myös kansantalouden näkökulmasta metsän tuottavuus on todella tärkeä tavoite”, Himanen sanoo.

Käsityötä tarvitaan paljon

Vuosikymmenten aikana työntekijöiden määrä Joroisten taimitarhalla on vähentynyt, sillä automaatio ja koneet ovat tulleet avuksi työhön. Taimien pakkauksessa hyödynnetään robotiikkaa, ja siementen kylvö on automatisoitu. Tietokoneelta seurataan ilmanvaihtoa ja lämmitystä kaikissa taimitarhan 19 kasvihuoneessa.  

Silti on useita työvaiheita, joissa ihminen on edelleen korvaamaton. Parhaat työvälineet ovat Immosen mukaan pitkä kokemus ja ”viherpeukalo”. Käsityötä tarvitaan esimerkiksi taimien lajittelussa laadun mukaan, kastelussa, lannoituksessa ja siementen pakkaamisessa. Myös kaikki rikkaruohot kitketään käsin kitkentävaunussa maaten.
”Olen itse tullut siihen tulokseen, että viherpeukalossa on ainakin omalla kohdallani kyseessä erityinen herkkyys nähdä värejä. Se auttaa huomaamaan pienetkin muutokset kasvien voinnissa. Kun näkee, miten kasvi voi, siihen on helpompi reagoida”, Immonen sanoo. 

Taimitarhalla tehtävä työ vaatii korkeaa ammattitaitoa, eikä osaaminen kerry vuodessa tai kahdessa.  

Taimitarha ei ole tehdas, Immonen muistuttaa. Siellä ei toisteta samoja asioita päivästä toiseen. Samat työvaiheet taimien kasvatuksessa ­saattavat tulla uudelleen ajankohtaisiksi vasta vuoden päästä. Immosen mukaan ­päätöksenteko varmistuu ja helpottuu, kun työntekijälle on karttunut kokemusta kolmen kasvukauden ajan.
”Kasvukauden eri työvaiheita ei voi harjoitella etukäteen, sillä olosuhteet vaihtuvat, eivätkä asiat aina toistu samalla tavalla.”  

Taimitarhan tuotantokausi on pitkä

Joroisten taimitarhalla taimien tuotantokausi maaliskuulta joulukuuhun on kiireisintä aikaa. Jo tammikuussa aletaan suunnitella, mille maantieteellisille alueille miljoonat puuntaimet lähetetään kevään koittaessa. Tämä on tärkeää etukäteissuunnittelua, jonka ansiosta taimilähetykset etenevät jouhevasti. 

Helmikuusta huhtikuuhun pakataan käsin siemeniä, jotka lähetetään asiakkaille ympäri Suomen. Maaliskuun ja heinäkuun välillä tarhalla kylvetään miljoonia taimia. Suurin osa metsänomistajista tekee istutustyönsä toukokuussa, jolloin ­suomalaismetsiin istutetaan reilusti yli sata miljoonaa tainta. Kesän ja syksyn metsänuudistustöissäkin taimia istutetaan kymmeniä miljoonia.  

Immonen kannustaa metsänomistajia ottamaan kova kysyntä huomioon ja tilaamaan taimet ajoissa. Toukokuun jälkeen istutustöitä voi jatkaa pitkälle kesään ja syksyyn. 

Ilmastonmuutos on muuttanut työtä myös ­taimitarhalla. Kasvukauden lämpötilaa kuvaavat vuotuiset lämpösummat ovat muuttuneet. Ne vaikuttavat jo siemensuosituksiin. Luonnonvarakeskus muutti muutama vuosi sitten männyn käyttöalueita hieman totuttua pohjoisemmaksi.  

Myös taimien tautikestävyyteen tulee ilmastonmuutoksen myötä uusia vaatimuksia.
”Syksyistä tulee pidempiä ja lämpimämpiä. Kasvi­tautien itiöiden leviäminen on ennen loppunut pakkasten myötä lokakuussa. Nyt tautien leviäminen voi jatkua tammikuulle, kun ilmasto on lämpimämpi eikä pakkasia tule”, Immonen sanoo.  

Mitä kaikkea mahtuu Joroisten taimitarhan tuleviin vuosikymmeniin? Immonen ennustaa, että teknologia tulee nykyistä vahvemmin mukaan taimien kasvatukseen. Tekoälyllä varustettu robotiikka voisi nopeuttaa ja tehostaa taimien lajittelua.
”Uskon, että yhdistämällä tieteellisen tiedon ja vuosikymmenten kuluessa syntyneen kokemuksemme tuotamme parhaita mahdollisia taimia suomalaisiin metsiin.” 

 

Artikkeli on julkaistu Metsän henki 2/2020 -lehdessä.