”Kunnioitan metsän monimuotoista elämän verkkoa”

Tutkimusjohtaja Paula Horne Pellervon taloustutkimuksesta on ollut mukana laatimassa Suomalainen metsänomistaja 2020 -tutkimusta.

”Biotalouden näkökulmasta on huojentavaa, että metsänomistajien keski-ikä nousee hitaammin kuin odotettiin. Näköpiirissä ei ole passivoitumista metsäkaupoissa tai metsänhoidossa”, Paula Horne sanoo.

Omistusmuodolla on merkitystä, sillä se vaikuttaa selvästi aktiivisuuteen metsäkaupoissa.

Esimerkiksi kuolinpesät tekevät tutkimuksen mukaan vähemmän puukauppoja kuin perheomistajat. Kaikkein aktiivisimpia kaupantekijöitä ovat metsäyhtymät.

Hornen mukaan tutkimus antaa viitteitä siitä, että kauppamäärät ovat suurentuneet, vaikka markkinoilla onkin entistä vähemmän metsänomistajia.

”Tämä viittaa leimikon koon kasvuun, mikä nostaa puunkorjuun tehokkuutta. Se on puukaupan kustannusten kannalta hyvä uutinen.”

Aktiivinen metsänhoito lyhentää metsän kiertoaikaa vuosikymmenillä ja parantaa metsätalouden kannattavuutta.

UPM:n kumppanuusasiakkuus on yksi keino huolehtia metsäomaisuuden arvosta ja pitää puukauppa aktiivisena. Metsäasiakasvastaava tukee metsänomistajaa ja huomioi hänen arvonsa ja tavoitteensa.

Vain 8,6 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti olevansa päätoimisia maa- ja metsätalousyrittäjiä.

Yksi heistä on Antti Tattari, 46, joka asuu Kiihtelysvaarassa, noin 40 kilometrin päässä Joensuun kaupungista. Tattarin metsät sijaitsevat samoilla seuduilla Joensuun, Tohmajärven ja Rääkkylän kunnan alueilla. Jo hänen isänsä oli UPM Metsän kumppanuusasiakas.

Suurin osa metsäomaisuudesta on siirtynyt Tattarin omistukseen sukupolvenvaihdoksen kautta isältä, mutta hän on hankkinut metsähehtaareja myös itse. Tattari harjoittaa pienessä mittakaavassa myös maanviljelystä.

Antti Tattari on kasvanut metsänhoitoon nuoresta pitäen ja oppinut kulkemalla metsissä isänsä kanssa. Järjestelmällisemmin hän ryhtyi hoitamaan metsiään 2000-luvun alussa.

”Minulle mieluisin asia on ollut aina nuoren metsän hoito. Se on lupaus paremmasta huomisesta, ja siinä korostuu metsänhoidon pitkä aikajänne.”

Tattarin 8- ja 13-vuotiaista lapsista vanhempi on saanut olla jo mukana metsänuudistamistöissä.

Antti Tattarin metsät ovat havupuuvaltaisia, vaikka koivikoitakin on. Tattari on hankkinut metsilleen FSC®-sertifioinnin (FSC®-C109750), jonka kriteerit asettavat tiettyjä vaatimuksia metsänhoidolle.

”Ponnistelen kunnioittaakseni sitä monimuotoista elämän verkkoa, joka metsissä on. Se on samalla edullinen vakuutus metsän hyvinvoinnille.”

Tattari pyrkii pitämään metsissään tasaisen kierron rakenteen. Sen mukaisesti taimikoita on 25 prosenttia metsämaasta. 30 prosenttia on nuorta puustoa, 30 prosenttia hyvässä kasvuvaiheessa olevaa metsää ja 15 prosenttia päätehakkuuvaiheessa.

Tattari käyttää hyödykseen UPM Metsä -verkkopalvelua, joka toimii työkaluna niin töiden suunnittelussa kuin puukauppoihin liittyvässä yhteydenpidossa.

Tattari tekee itse suuren osan metsien hoitotöistä. Kiinnostuttuaan perhemetsätaloudesta hän luki yliopistossa ympäristönhoitoa ja suoritti metsätalousyrittäjän ammattitutkinnon. Parhaana oppimistapana hän pitää silti käytännön työtä.

”Olen tehnyt erilaisia metsänhoitotöitä sadoilla hehtaareilla, joten perusrutiini on syntynyt sitä kautta. Aluksi saatoin jättää taimikot liian tiheiksi, mutta sittemmin olen oppinut jättämään ne väljemmiksi. Haastavin ajanjakso metsänhoidossa ovat puun ensimmäiset 10–15 vuotta.”

Suomalaisia metsänomistajia kartoittavassa tutkimuksessa kysyttiin myös metsänomistajien arvoista ja tavoitteista. Tutkimuksessa luokiteltiin metsänomistajat viiteen ryhmään.

Monitavoitteisille olivat tärkeitä metsän tarjoamat taloudelliset hyödyt mutta myös mahdollisuus tehdä metsätöitä ja ulkoilla. Virkistyskäyttäjät painottivat luonnonsuojelua sekä ulkoilua.

Metsässä tekevien ryhmässä korostuivat metsätyöt ja ulkoilu. Tuloja korostavat arvostivat metsää sijoituskohteena. Osa oli epätietoisia tavoitteistaan.

Metsänomistajien tavoitteet ovat muuttuneet yllättävään suuntaan 2000-luvulla. Metsän virkistyskäytön ja muiden aineettomien tavoitteiden merkitys on vähentynyt. Turvaa ja tuloja korostavien metsänomistajien osuus noussut selvästi.

Tattari kokee kuuluvansa ryhmään, jolle metsä edustaa monia arvoja.

”Minua kiehtoo ajatuksena se, että toinen näkee metsän varallisuutena ja toiselle se on ensisijaisesti suojelukohde. Minulle metsä on elävä organismi, jota pitää hoitaa niin, että se on taloudellisesti järkevää ja vastuullista.”

Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Paula Horne varoo vetämästä pitkälle vietyjä johtopäätöksiä metsänomistajien koventuneista arvoista.

”Kuluneen vuosikymmenen aikana luonnon monimuotoisuutta korostavat hoitotoimet ovat arkipäiväistyneet. Moni metsänomistaja on tietoinen luontoarvoista ja toimii niiden mukaisesti, vaikka ei niitä välttämättä kyselyssä korostaisikaan”, Horne sanoo.

Artikkeli on julkaistu Metsän henki 3/2020 -lehdessä.