Kalervo on hoitanut metsää 1960-luvulta lähtien

Kalervo Isohanni on kokenut metsänomistaja, joka on vuosien saatossa nähnyt suuria mullistuksia metsänhoidossa. Metsän hyvän kasvun ansiosta hänen maillaan tehdään nyt päätehakkuu samassa paikassa jo toista kertaa. Edellisestä kerrasta on aikaa 66 vuotta.

Kannuksessa maasto on tasaista vanhaa merenpohjaa, kuten muuallakin Keski­Pohjanmaalla. Kun pikkukaupungin keskustasta jatketaan pohjoiseen, tullaan Märsylän kylään, jonka raittia hallitsevat pellot, maatalot ja viehättävä kyläkoulu.  

Asfalttitie vaihtuu hiekkatieksi, joka pölisee pikkupakkasessa. Kokenut metsänomistaja Kalervo Isohanni, 88, astelee tieltä tottuneesti jäätyneen ojan yli metsään, jossa hän on käynyt pikkupojasta lähtien. Mäntyvaltainen metsä on huurteinen ja miltei äänetön – vain risut rasahtelevat kenkien alla.  

Isohanni on hiljattain sopinut metsän päätehakkuusta UPM Metsän paikallisen metsäasiakasvastaavan Tom Engbergin kanssa.  

Metsätalouden kehitys kruununmetsistä monikäyttömetsiin 

Edellisen kerran samassa paikassa tehtiin päätehakkuu 66 vuotta sitten. 

”Muistan, kuinka vanhat isännät ajoivat tästä hevosella sivukylälle ja sanoivat, ettei minun tarvitse enää koskaan hakata tätä metsää. No, nyt ollaan kuitenkin tässä tilanteessa”, Isohanni sanoo.  

”On harvinaista, että sama omistaja saa nauttia toisen kerran saman metsän päätehakkuusta. Tämä osoittaa, että metsänhoito kannattaa”, Engberg jatkaa.  

Metsänomistaja on kokenut metsäalan muutoksen 

Isohannilla on metsää yhteensä 60 hehtaaria. Metsät kuuluivat ennen lypsykarjatilaan, jonka omistivat ensin hänen isovanhempansa ja sitten hänen vanhempansa. Nyt karjaa ei enää ole. 

”Isoisäni oli tullut vävyksi tilalle 1800-luvun loppupuolella. Isäni syntyi 1907 ja kaatui sodassa 1941. Meitä jäi kuusi lasta, ja minä ryhdyin hoitamaan tilaa 1960-luvulla.” 

Vuonna 1956 tilalta kaadettiin vanha kuusikko ja seuraavana keväänä alue kulotettiin. Kulotuksesta vastasi paikallinen metsänhoitoyhdistys.  

Hagmanin Eero oli täällä silloin metsäteknikkona. Hän oli semmoinen, joka tohti polttaa. Siinä on iso vastuu”, kokenut metsänomistaja kertoo. 

Kulotus toteutettiin tuulettomana päivänä. Talkoisiin värvättiin kymmeniä kylän miehiä, ja kaikki työt tehtiin käsivoimin. Risut ja hakkuutähteet raivattiin alueen keskelle ja reuna-alueet jätettiin paljaiksi.  

Metsänhoidon suositukset kulotukseen

Reunoille kaivettiin kuokalla palokujat eli pari metriä leveät kaistaleet, joista kivennäismaa kaivettiin esiin. Palokujat estivät tulen leviämisen. Kaivamisesta syntynyt maa-aines sijoitettiin kulotettavan alueen ulkopuolelle.  

Kulotuksessa tulta ohjattiin kuusenoksilla alueen keskikohtaa päin. Sammutusvettä ei tuohon aikaan saatu metsään.  

”Ei meillä ollut mitään hankaluutta, kun metsää poltettiin. Nykyään tilanne on aivan erilainen, kun palokujat tehdään koneella ja lähellä on vettä.” 

Kokenut metsänomistaja muistelee, että kulotuksen jälkeen alueen muurahaispesät hajotettiin.  

”Pesät saattoivat helposti alkaa kyteä jälkikäteen. Ne piti kuokkia hajalle, jotta ne eivät sytyttäisi paloa uudestaan.”  

Konkarimetsänomistaja kehuu kulotuksen tuloksia 

Seuraavana syksynä alueelle kylvettiin mäntyä. Laikku tehtiin hevosen vetämällä laikkurilla eli rautajalaksisella äkeellä. Kun ohjastaja painoi äkeen kahvoista alas, laikkurin rautakynnet upposivat maahan ja repivät turpeen irti. Laikkuun tiputettiin siemeniä pullosta, jonka korkkiin oli tehty reikä.  

Jopa kokeneelle metsänomistajalle laikkurilla kylväminen oli raskasta mutta myös mukavaa työtä. Kaikki hevoset eivät siitä pitäneet.  

”Laikkurin vetäminen oli hevoselle hidasta ja töksähtelevää hommaa. Onneksi naapurissa oli hevonen, joka suostui ajamaan sitä.”  

Alueelle kasvoi tiheä männikkö. Myös tällä kertaa sitä kaavaillaan kulotettavaksi.  

Näin hevoset urakoivat metsätöissä – "Tarmo on aamu-uninen, Tarsan tasainen aamusta lähtien"

”Tämä metsä on kasvanut omistamistani metsistä parhaiten. Kulottaminen on ollut paljon parempi metsänhoitomenetelmä kuin mikään muu. Metsästä on tullut myös saavitolkulla puolukkaa. Kaikki muut omistamani metsät on istutettu taimesta, eikä niitä ole kulotettu”, kokenut metsänomistaja sanoo. 

Kulottaminen lisää metsän monimuotoisuutta ja parantaa sen terveyttä. Se on kuitenkin kallista, koska työssä tarvitaan kaivinkoneita ja paljon työvoimaa. Nyt kaadettavan metsän kulotuspäätös tehdään vuoden 2023 aikana.  

”Silloin tiedetään, saadaanko siihen valtiontukea. Vuoden 2024 alusta pitäisi tulla voimaan laki tähän liittyen”, Engberg kertoo.  

Metsänomistaja on kokenut siirtymän hevosesta traktoriin 

Metsät ovat olleet Isohannille elinehto. Metsästä saatiin aikanaan rahat myös tilan talon ja navetan rakentamiseen.  

”Ei sitä muualta olisi saanut. Koska meidän perheessämme oli yhdeksän henkeä, niin oli siinä kulutustakin. Meijeritili meni kaikenlaisiin maksuihin.” 

Kokeneena metsänomistajana Isohanni pitää tärkeimpänä on sitä, että metsää hoidetaan.  

”Me olemme emännän ja lasten kanssa tehneet paljon istutusta, perkausta ja raivausta. Risusavotalla on varmistettu, että taimet ovat mahtuneet kasvamaan hyvin. Mielestäni metsää ei pidä jättää ryteiköksi. Hakkaaminen on yksi hoitotapa.” 

Isohannille suurin mullistus metsänhoidossa on ollut hevosen korvaaminen traktorilla.  

”Hankimme traktorin yhdessä serkkuni kanssa 1960-luvulla. Se helpotti työtä huomattavasti.”  

Hevosen kanssa työskentelystä on jäänyt laikkurin ajamisen lisäksi mieleen lannoittaminen.  

”Ajoin hevosella apulantaa metsään 50 kilon säkeissä. Karttaan oli merkitty paikat, joihin lannoitetta laitetaan. Tiputin säkit sen mukaan. Lumisessa metsässä kulkeminen oli rankkaa, mutta minulla oli hyvä hevonen. Se odotti aina, kun kävin katsomassa oikean paikan.”  

Kokenut metsänomistaja on tyytyväinen yhteistyöhön 

Perheen kumppanuus UPM:n kanssa käynnistyi jo 1950-luvulla. Aluksi siihen kuului vain puukauppojen tekeminen, mutta iän myötä Isohanni on antanut myös metsänhoitotyöt UPM:n tehtäväksi. Hän on tyytyväinen yhteistyöhön.  

”En voi moittia. Olen saanut UPM:ltä hyviä neuvoja, ja se on tehty, mistä on sovittu.”  

Engberg kuvailee Isohannia valveutuneeksi metsänomistajaksi ja hyväksi asiakkaaksi.  

”Hänen kanssaan on mukava tehdä kauppaa. Istumme kahvipöydässä ja käymme asiat läpi. Metsät on hoidettu hyvin, ja niihin on helppo mennä.”   

Isohannille on vastikään tehty uusi metsäsuunnitelma. Siinä kerrotaan, mitä hoitotöitä hänen metsissään suositellaan tehtäväksi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Toimenpiteet on kuvattu kuviokohtaisesti ja vuositasolla.  

Mikä on metsäsuunnitelma ja mitä se maksaa?

Metsäsuunnitelman mukaan toteutetaan myös tämänvuotinen hakkuu. Toisen kuvion hakkaaminen jätetään muutaman vuoden päähän.  

”Tunnen metsäni hyvin mutta halusin, että asiantuntijat arvioivat, mitä missäkin kuviossa on hyvä tehdä”, kokenut metsänomistaja sanoo. 

Erityisiä kehitysideoita tai toiveita Isohannilla ei yhteistyölle ole.  

”Minulla on ikää jo sen verran, ettei suuria suunnitelmia pysty tekemään. En tiedä, jatkaako kukaan lapsistani metsänhoitoa. Kaikilla on omat työnsä. Vaikea tähän on ketään pakottaa.” 

Vaikka Isohanni ei enää tee itse metsänhoitotöitä, konkarimetsänomistaja pitää kunnostaan huolta marjastamalla ja pyöräilemällä.  

”Hankittiin emännän kanssa sähköpyörät kaksi vuotta sitten, ja 7 000 kilometriä on tullut poljettua sen jälkeen. Minulle on vaihdettu nivelet molempiin polviin, mutta pyöräily sujuu, kun siinä polville ei tule painoa. Hyvä, kun omaan kehoon saa varaosia.” 

 

Juttu on julkaistu aiemmin Metsän henki -lehdessä 1/2023.

Metsäsijoittaminen kannattaa, koska metsä on vakaa sijoituskohde
Artikkeli | 9 min

Metsäsijoittaminen kannattaa, koska metsä on vakaa sijoituskohde

Lue lisää
Tänään vietetään kansainvälistä metsien päivää
Blogi | 2 min

Tänään vietetään kansainvälistä metsien päivää

Lue lisää
Luonnonhoito puree lahopuusta riippuvaiseen lajistoon
Blogi | 4 min

Luonnonhoito puree lahopuusta riippuvaiseen lajistoon

Lue lisää