Hirvet aiheuttavat metsille merkittäviä tuhoja. Eläimet ruokailevat taimikoissa etenkin talvisin, kun ne kerääntyvät laumoiksi tutuille laidunalueilleen. Parhaiten niille maistuvat männyn- ja koivuntaimet, mutta paremman puutteessa ne syövät myös kuusta. Tyypillistä on, että tuhoja esiintyy samoissa taimikoissa monena vuonna peräkkäin.
”Kirjanpainajakuoriainen aiheuttaa metsänomistajalle kerralla suurempia rahallisia tappioita, mutta hirven aiheuttamat tuhot ovat usein jatkuvia, ja siksi ne ovat kokonaisuutena metsätuhoista merkittävimpiä”, kertoo metsänhoitopäällikkö Jyri Schildt.
Jos hirvet pääsevät mutustamaan taimikon latvoja, vioitetut taimet kasvattavat uusia latvoja ja puun laatu heikkenee. Pahimmissa tapauksissa hirvituhot voivat johtaa siihen, että taimikko on perustettava alusta alkaen uudestaan.
Monet metsänomistajat suosiva hirvituhoriskin takia kuusta, sillä sen taimet eivät houkuttele hirveä yhtä vahvasti kuin männyn- tai koivuntaimikot. Kuusenistutuksesta on tullut valtamenetelmä, mutta täysin turvassa hirvituhoilta eivät kuusikotkaan säily.
”Hirvi on kaikkiruokainen. Puista sen lempiravintoa ovat paju, pihlajat, haavat ja katajat. Niiden jälkeen suosikkilistalla ovat koivu ja mänty. Kuusi on ehkä vasta sijalla kymmenen. Talvella mänty on tärkeä osan hirven perusravintoa”, Schildt sanoo.
Hirvi ei välttämättä tuhoa taimikkoa lopullisesti. Schildt kertoo nähneensä hirvensyömiä taimikoita, joista ei kymmenen vuoden päästä tuhoja huomaa – ainakaan ulospäin. Tukkipuun aihioihin tulleet viat näkyvät vasta 60—80 vuoden päästä sahatavarassa. Metsänomistajalle tulee menetyksiä, jos hän joutuu myymään osan järeästä puusta kuitupuuna tukkipuun sijaan. Kuitupuusta saatava hinta on kolmannes tukkipuun hinnasta.
Metsästys on tehokkain torjuntakeino
Selvästi tehokkain torjuntakeino tuhoja vastaan on hirvikannan kurissapito.
”Vuosituhannen vaihteessa hirvituhot olivat pahimmillaan. Sen jälkeen hirvikantaa on leikattu merkittävästi”, Jyri Schildt sanoo.
Ongelma-alueilla voidaan välttää tuhoja myös oikeanlaisella metsänhoidolla. Männyntaimikoita kannattaa kasvattaa alkuvaiheessa tarpeeksi tiheinä, mutta mäntyjä pitemmäksi kasvava lehtipuuvesakko on syytä perata ajoissa pois. Varsinainen taimikonhoito tehdään 5—6 metrin pituudessa, kun hirvivaara on poistunut.
Muita keinoja tuhojen välttämiseksi ovat esimerkiksi karkoteaineet ja aitaaminen.
”Karkotteet eivät toimi kovin hyvin. Ne ovat kalliita käyttää, eikä niiden vaikutus kestä kuin muutaman vuoden”, Schildt toteaa.
Korvauksia vahingoista metsänomistajalle
Valtion varoista korvataan hirvieläinten: kuusipeura, saksanhirvi, japaninpeura, hirvi, valkohäntäpeura ja metsäpeura aiheuttamat vahingot, mutta metsäkauriin aiheuttamia vahinkoja ei korvata. Korvauksiin käytettävät varat kertyvät valtion talousarvioon hirvieläinten metsästäjien maksamista pyyntilupamaksuista.
Korvausta voi saada taloudellisista menetyksestä, jotka aiheutuvat metsänviljelyaineiston arvon merkittävästä alenemisesta sekä taimikon tai sitä varttuneemman puuston arvon merkittävästä alenemisesta sekä vahinkoalueen välttämättömästä täydennysviljelystä tai uudelleen metsityksestä.
Korvauksen saamiseksi metsänomistajan on tehtävä riistavahinkoilmoitus metsäkeskukselle, joka myös toteaa ja arvioi vahingon suuruuden.