Suomen soista yli puolet eli noin 6 miljoonaa hehtaaria on ojitettu metsiksi, pelloiksi ja turvetuotantoon.
Ojittaminen ei ole jakautunut tasaisesti, sillä Etelä-Suomessa 80–90 prosenttia soista on ojitettu. Valtaosa luonnontilaisista soista sijaitsee Lapissa, kun taas eteläisemmässä Suomessa jäljellä on enää pieniä yksittäisiä suonrippeitä.
”Ojituksen seurauksena yli puolet soiden luontotyypeistä on muuttunut uhanalaisiksi ja hyvin monet eläin- ja kasvilajit niiden mukana”, kertoo Anna Laine-Petäjäkangas Geologian tutkimuslaitokselta.
Mitä on soiden ennallistaminen?
Jotta soiden monimuotoisuutta saataisiin turvattua ja kasvatettua, ojitettuja soita on ryhdytty ennallistamaan. Etenkin Etelä-Suomessa pelkät suojelutoimet eivät enää riitä.
Metsäojitettuja soita ennallistetaan harventamalla tai poistamalla suolta puustoa sekä palauttamalla soiden vesiolot entiselleen joko täyttämällä tai patoamalla ojia.
Mitä ongelmia suon ennallistamiseen liittyy?
Ojitettujen soiden ennallistaminen on lähes aina hyväksi ilmastolle, sillä turvekerrokseen varastoitunut hiili vapautuu kuivatulta suolta vähitellen ilmakehään.
”Soita ennallistettaessa ojia tukitaan ja vedenpinta nousee korkealle, mikä vähentää turpeen hajoamista ja hiilidioksidipäästöjä. Siinä mielessä ennallistaminen on ilmastoteko.”
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin toinen kasvihuonekaasu, metaani. Märissä ekosysteemeissä, kuten soilla, syntyy metaanipäästöjä, kun vedenpinnan alla oleva turve hajoaa hapettomissa oloissa.
Tutkijat: kaikkia sotia ei kannata ennallistaa
Kun suon vedenpinta ennallistettaessa nostetaan takaisin luontaiselle korkeudelleen, käynnistetään uudelleen myös suon metaanipäästöt. Siksi suon ennallistaminen ei ole lyhyellä aikavälillä välttämättä ilmaston kannalta hyvä asia.
Metaanipäästöt ovat suurimmat märillä ja rehevillä nevoilla eli siellä, missä saapas ei kanna. Hillaa kasvavilta rahkasammalmättäiltä ja varvikoista metaania karkaa selvästi vähemmän.
Siitä huolimatta, että metaani on voimakas kasvihuonekaasu, se hajoaa ilmakehässä paljon nopeammin kuin hiilidioksidi. Ilmastohaasteetkin tasaantuvat riittävän pitkällä aikavälillä, kun suo alkaa sitoa hiilidioksidia, mikä kompensoi metaanipäästöjä.
Suon ennallistamisen vaikutukset pitkällä aikavälillä
Laine-Petäjäkankaan mukaan aikanaan on metsäojitettu myös sellaisia soita, jotka ovat puuntuotannon kannalta hukkamaata. Voiton tavoittelun näkökulmasta metsänomistajan kannattaakin ensisijaisesti ennallistaa heikkotuottoinen virheojitus eikä tuottavaa metsäpalstaa.
Vaikka metsäojitettujen soiden ennallistaminen ei ole nopea keino torjua ilmastonmuutosta, se tuo maailman monimuotoisuuskriisiin nopeasti helpotusta. Kasvilajit ja luontotyypit palautuvat ennallistetuissa metsäkohteissa yleensä hyvin. Muutoksia alkaa näkyä jo 5–10 vuodessa.
Tärkein suon ennallistamistoimenpide on ojien tukkiminen
Ilmastonmuutos tuo mukanaan haasteita, joita vastaan taistellessa soiden ennallistaminen on yksi keino. Ilmaston lämpeneminen nopeuttaa turpeen hajoamista, eli tulevaisuudessa ojitettujen soiden ilmastopäästöt ovat mahdollisesti jopa nykyistä suuremmat.
”Lisäksi metsäpaloja sattuu useammin kuivuuskausien lisääntyessä. Jos kuivatettu turvekerros syttyy tuleen, sen sammuttaminen on erittäin haastavaa ja tuhot voivat olla mittavat. Märkä, avoin suo muodostaa luontaisen rajan paloalueelle.”
Suon ennallistamista harkitsevan kannattaa miettiä tavoitteitaan
Suon ennallistamista suunnitteleva metsänomistaja voi puntaroida, haluaako hän painottaa luonnon monimuotoisuutta vai tuntuvatko ilmastoasiat tärkeämmiltä – molemmat ovat ympäristön kannalta arvokkaita tavoitteita.
Monimuotoisuutta voi edistää tehokkaimmin avoimemmassa ja märemmässä maastossa, jolloin suolle palautetaan runsaasti vettä. Jos tavoitellaan ilmastohyötyjä, ennallistamisessa kannattaa yrittää rajoittaa suon avovesipinnan määrää.
”Ilmastolle hieman kuivempi suo on parempi.”
Lisäksi on huomattu, että luonnontilaiset suot päästävät ilmakehään vähemmän metaania, jos niiden pinnalla kasvaa tiivis rahkasammalmatto.
Rahkasammalen siirtoistutuksen vaikutuksia tutkitaan Itä-Suomen yliopiston ja Suomen luonnonsuojeluliiton Rahkasammalen paluu tutkimushankkeessa, ja tulokset ovat olleet lupaavia.