Metsä on kuin kuntosali, josta saa myös tuottoa
Metsänomistaja Ahti Enonkoski kertoo periaatteensa, miten hoitaa metsäänsä. Kaupan päälle tulevat hyvä kunto ja leppoisa mieli.
Ahti Enonkoski heilauttaa auki oven keltaisen piharakennuksen päädyssä Juvalla, Etelä--Savossa. Oven takana olevaa tilaa Enonkoski kutsuu ateljeekseen – siellä ovat moottorisaha ja kaikki muut työkalut sekä vanhin tilalta löydetty vuosiluku 1847. Joku on sen aikanaan veistänyt kirveellä seinähirteen. Ateljeen kautta käy miehen tie metsähommiin.
”Otan tästä sahan mukaan ja mietin sopivan kohteen. Teen töitä pari tuntia tai koko päivän, riippuu fiiliksestä. Taimikonhoitoa, raivausta, mitä milloinkin. Myyntipuut jätän sentään muitten tehtäväksi”, Enonkoski kertoo.
Ahti Enonkoski asuu Lahdessa. Juvan tila on hänen lapsuuskotinsa, ja metsähommia hän on tehnyt siellä koko ikänsä. Tilan metsät ovat siis viimeistä risua myöten tuttuja. Lisäksi Enonkoskella on jonkin verran metsää Mikkelin puolella.
”Pinta-alaa on sen verran, että sen pystyi itse tehden hoitamaan palkkatyön ohessa”, Enonkoski sanoo.
Nykyään Enonkoski on eläkkeellä tehtyään 40 vuotta töitä logistiikka-alalla Suomen Kaukokiidon palveluksessa ja 15 vuotta sivutöitä viihdealalla sukulaisen omistamien tanssilavojen järjestyshommissa. Tähän päälle vielä säännöllinen metsänhoito, joka on aina ollut Enonkoskelle erittäin mieluisaa tekemistä.
”Joskus nuorisovaiheessa tosin oli muutama vuosi, etten niin tykännyt, mutta sen jälkeen olen tehnyt ihan innolla. Tämä on parasta kuntoilua, ja töiden jälkeen tulee unikin hyvin”, Enonkoski sanoo.
Lukeminen pitää ajan tasalla
Ahti Enonkoski suunnistaa metsänreunaan saha kädessä ja luottaen siihen, että metsätyöt hän kyllä osaa ja tuntee. Metsäasiakasvastaava Ville Kekkonen vahvistaa tämän.
”Metsänomistajia on monenlaisia, mutta Ahti tietää, mitä tekee. Pallottelemme hänen kanssaan erilaisia metsänhoidon ideoita, ja harvoin minulla on hänelle vastaan väittämistä”, Kekkonen kertoo.
Enonkoski ei tyydy metsäasioissa siihen, mitä on aikanaan niistä oppinut. Hän lukee metsäalan lehtiä ja uutisia, jotta pysyisi aiheessa ajan tasalla.
”Pienessä uteliaisuudessa pitää olla koko ajan. Jos olisin nuori, lähtisin nyt lukemaan kemiaa, sillä sen avulla pystytään tulevaisuudessa jalostamaan puusta ihan mitä tahansa”, Enonkoski sanoo.
Nuorempi polvi voi hakea tietonsa netistä, mutta Enonkoski pitäytyy perinteisissä välineissä – missäpä tieto menisi sen paremmin perille kuin selällään sohvalla lehteä rennosti tutkaillessa? Käytäntöön uusi tutkimustieto pääsee, kun lukija lähtee metsään, tarkkailee ympäristöä ja tuumaa sieltä sopivan kokeilukohteen.
Omassa metsässä on vapaus kokeilla
Yksi Enonkosken kokeiluista on taimikon omatoiminen ja vähittäinen tuhkalannoitus. Enonkoski on kerännyt kaiken kiinteistössä syntyvän tuhkan suureen peltisaaviin ja levittänyt sen sopivalla kelillä kasvua edistämään.
”On muuten hieno taimikko mulla tässä nykyään”, Enonkoski sanoo.
”Tuhka on erinomainen lannoite ja vaikuttaa yhtä lailla näinkin, kun sitä lisätään vähitellen”, Kekkonen jatkaa.
Jos vastaan tulee metsässä kulkiessa hyvä mänty, Enonkoski kerää siitä käpyjä talteen. Kävyt säkkiin, tuvassa uunin päälle aukeamaan ja sitten koputellaan kävyistä siemenet talteen. Itse karistetuista siemenistä kasvaneita mäntyjä on tilalla jo esiteltäväksi asti.
”Käpyjen kerääminen oli myös ensimmäinen palkallinen metsähommani. Kun olin pikkupoika, tienasimme kävyillä hyvät rahat. Isä tiesi työnsä puolesta, mistä parhaat männyt löytyivät”, Enonkoski muistelee.
Toiveiden metsä on mukava kaikille
Ahti Enonkosken isä sai sotien jälkeen metsätyönjohtajan koulutuksen ja teki elämäntyönsä Kaukas Oy:ssä. Vaikka isä oli itse puunostaja, hän myi oman tilan metsiä säästeliäästi, ja niiden puusto pääsi paikoin vanhenemaan liiaksi. Ahti Enonkoski on korjaillut rakennetta. Hän haluaa, että metsässä on ainakin neljää, jopa viittä eri kasvuvaihetta.
”Tuohon pellon taakse olen nyt saanut luotua mieleiseni alueen, ja onhan sen varttuminen ilo silmälle. Seuraavakin sukupolvi voi seistä tässä ja katsella, että ei ole mennyt työ hukkaan”, Enonkoski kertoo ja viittoo metsänrajaan, joka alkaa taimikkona ja jatkuu vähitellen yhä järeämpänä puustona.
Enonkosken toiveiden mukainen metsä on paitsi silmää miellyttävä, myös kaikille siellä liikkuville helppokulkuinen. Raivaustöitä tehdessään Enonkoski pitää mielessään marjastajat, metsästäjät ja muut kulkijat, jotka eivät halua kompastella raivaajan jättämiin risukoihin.
”Kun kaadan vaikka tällaisen käkkäräkuusen, tempaisen sen latvuksen runkoon sahalla jälkeä ja tallaan maahan. Siihen se hajoaa aika nopeasti ja muuttuu samalla ravinnoksi puille ja marjoille sen sijaan, että kuivahtaisi kulkijoille esteeksi”, Enonkoski kertoo.
UPM:n kanssa metsässä ja rokkaamassa
Toisinaan Enonkosken kaverina metsiä kiertelee metsäasiakasvastaava Ville Kekkonen. Enonkoski myöntää, että edelliselläkin yhteisellä metsäkäynnillä hän taisi itse olla enemmän äänessä ja pohdiskeli, mitä milläkin kuviolla kannattaisi tehdä.
”Vaan sopii sitä esittää kommenttia, jos olen tekemässä jotain väärin”, Enonkoski sanoo.
”Ei näissä itse asiassa useinkaan ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Onnistua voi monella eri keinolla, ja usein lopputuloksenkin näkee vasta pitkän ajan päästä”, Kekkonen vastaa.
Pitkäjänteisyys, jatkuvuus ja luottamus ovat tärkeimpiä syitä siihen, että Enonkoski on jatkanut pitkään asiointia UPM:n kanssa. Jatkuvuutta tuli pohdittua tarkemmin pari vuotta sitten, kun edellinen, pitkäaikainen metsäasiakasvastaava Lasse Laulajainen jäi eläkkeelle ja uusi mies tuli tilalle.
”Siinähän mietin, miten käy. Hyvin kävi, olen tyytyväinen”, Enonkoski toteaa.
Yhteinen matka metsässä jatkuu, Enonkoski suunnittelee ja toteuttaa, Kekkonen kannustaa ja kommentoi. Jossain tulevaisuudessa häämöttää aika, jolloin Enonkoski turvautuu nykyistä enemmän UPM:n palveluihin.
”Metsätyö on minulle hyvää kuntoilua, mutta realistisesti ajatellen sekin on joskus edessä, että omat voimat uupuvat. Silloin on hyvä tietää, että metsänhoidon palveluja on saatavissa”, Enonkoski tuumailee.
Palvelujen ja asiantuntemuksen lisäksi Enonkoskelle kannattaa tarjota vaikkapa rokkia. UPM kutsui kesällä asiakkaitaan Juva Rokkaa -tapahtumaan, ja Enonkoski puolisoineen otti kutsun innokkaasti vastaan.
”Mehän ollaan ensimmäistä rock-sukupolvea, joten nämä olivat meille oikein hyvät kemut. Melko vähän siellä puhuttiin metsäasioista, enemmän keskityttiin pilettämiseen”, Enonkoski virnistää.”