Ohje on tarkoitettu metsäammattilaisten ja metsänomistajien käyttöön. Se tarjoaa käytännön toimijoille neuvoja sääksen pesäpuiden tunnistamiseen ja metsänhoidon toteuttamiseen niiden lähiympäristössä.
Sääksen pesäpuut ja pesät on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Metsänhoitotöiden toteutuksessa on keskeistä ottaa huomioon sääksen pesimäaika, ja välttää sen aikana toimenpiteitä pesäpuun läheisyydessä. Sääksen pesä sijaitsee aina lähiympäristöään korkeammalla, sillä yleisnäkymän pesältä on oltava avoin. Mikäli ympäröivä puusto pääsee kasvamaan pesäpuuta korkeammaksi, sääksi jättää pesän. Ympäröivää puustoa harventamalla voidaankin auttaa sääkseä viihtymään samassa pesäpuussa pidempään.
UPM ja Sääksisäätiö ovat jo vuosia tehneet yhdessä sääksen suojelutyötä. Yhteistyössä on muun muassa rakennettu kymmeniä sääksen tekopesiä UPM:n omistamiin metsiin. UPM on rahoittanut sääsken satelliitti- ja pesäkameraseurantaa, minkä avulla saadaan tärkeää tietoa sääksen elintavoista. Yhteistyötä on tehty myös koulutukseen liittyen. UPM soveltaa uutta ohjeistusta omissa metsissään.
Sääksi (kalasääski)
- kotkien jälkeen suurin päiväpetolintumme
- alta lokkimaisen vaalea, selkäpuoli ruskea
- rakentaa valtavan pesän kelokapuloista yleensä aina männyn ylimpään latvaan
- pesii usein takamailla kaukana saalistusvesistään
- ravintona kalat, kokoluokka 100–500 grammaa
- muuttaa talveksi Afrikkaan
- suomalaisen sääksen ikäennätys on 28 vuotta