Haapa viihtyy valoisissa, kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä, lehdoissa, rehevissä korvissa, kulo- ja hakkuualueilla, kalliolla sekä metsän- ja pellonlaiteilla. Vanhimmat puut ovat harvoin yli 100-vuotiaita. Yleensä haapa kasvaa 5–25-metriseksi.
Haavan kuori on nuorempana vihertävä, vanhemmiten se kaarnoittuu. Lehvästö on harmaanvihreä, lehti on pyöreä, nyhälaitainen ja pitkän lehtiruodin päässä, mikä saa aikaan haavan lehtien havinan pienessäkin tuulenhenkäyksessä. Syysväritys on komean keltainen tai punainen. Haapa tekee runsaasti juurivesoja. Usein kasvupaikalle muodostuukin samasta puusta peräisin olevia klooneja
Haavan puuaines on hyvin vaaleaa ja kevyttä. Huonon lämmönjohtokykynsä vuoksi sitä käytetään esimerkiksi saunanlauteisiin. Aiemmin haapaa käytettiin muun muassa tulitikkuihin, kattopäreisiin ja paanukattoihin. Haapa ei anna makua, joten siitä valmistetaan myös ruoka-astioita ja pärekoreja.
Ikääntyneet haavat alkavat usein lahota sisältä päin, jolloin ne ovat erinomaisia pesäpuita linnuille ja muille kolopesijöille. Haapa tarjoaa elinympäristön myös muille eliölajeille: haavalla voi elää jopa 350 lajia sieniä, jäkäliä ja hyönteisiä. Nuoria haapoja kaadetaan talvisin riistanhoitosyistä.
Asp, Aspen, Populus tremula