Yhteiskunnassamme metsien käyttöön kohdistuu tarpeita, jotka voivat olla osin ristiriitaisia. Kun metsään tehdään uudistushakkuu, saattaa mustikka-apajan tilalle joutua etsimään uuden. Joku haluaa suojella metsiä, toinen taas arvostaa niiden merkitystä tulonlähteenä. Näistä toisistaan eroavista tarpeista tulee keskustella yleisesti mutta myös osana päätöksentekoa.
Kaiken pohjana on metsänomistajan oikeus päättää metsiensä käytöstä – tai niiden jättämisestä käytön ulkopuolelle. Meille UPM:ssä keskustelu ympäröivän yhteiskunnan ja sidosryhmien – myös niiden kaikkein kriittisempien – kanssa on osa jokapäiväistä tekemistämme.
Kun Elokapina otti hakkuukohteemme viestintänsä keskiöön, emme tänäkään vuonna kääntäneet selkäämme vaan ehdotimme keskustelua asioiden läpikäymiseksi. Niin tutkijat, poliittiset päättäjät, ympäristöjärjestöt kuin naapurimme ovat kaikki arvokkaita sidosryhmiä, joiden kanssa pyrimme löytämään yhteisymmärryksen.
Tämä vaatii kummaltakin keskustelun osapuolelta rohkeutta ja halua ymmärtää se toinenkin näkökulma. Tuloksiin päästään, kun molemmat pystyvät käymään aitoa keskustelua. Metsistä puhuttaessa on hyvä muistaa myös se, että metsät muuttuvat jatkuvasti. Ei aikaakaan, kun avohakkuuala luo jo uutta satoa tai kun hoitamaton metsä muuttuu läpipääsemättömäksi.
Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun ymmärrämme päätöstemme merkityksen myös kauemmas tulevaisuuteen.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Metsän henki -lehdessä 3/2023.