Wikipedian määritelmän mukaan pelto on hyötykasvien viljelyyn tarkoitettu alue, joka on toistuvan lannoituksen ja muokkauksen kohteena. Talousmetsä vastaa määritelmää sikäli, että siellä kasvatetaan puuta hyödynnettäväksi ja usein sitä myös lannoitetaan ja muokataan kasvun varmistamiseksi. Mutta onko pellolla ja talousmetsällä muuta yhteistä?
Pelloilla kasvatetaan tyypillisesti vain yhtä kasvia kerrallaan. Usein – joskaan eivät aina – ne edustavat myös monokulttuuria, eli viljeltävä kasvi on vuodesta toiseen sama. Muita pelloilla kasvavia kasveja pidetään rikkakasveina, joista pyritään aktiivisesti eroon.
Talousmetsissäkin kasvatetaan tyypillisimmin yhtä tai kahta puulajia sekä tehdään taimikonhoitoa. Nykyisin metsät pyritään kuitenkin kasvattamaan sekapuustoisina ja varmistamaan eri hoitovaiheissa, että niissä on varsinaisten kasvatettavien puulajien lisäksi muutakin puustoa. Erityisesti monimuotoisuudelle arvokkaita haapoja, raitoja ja jaloja lehtipuita vaalitaan.
Suomessa metsätalous perustuu luontaisten puulajien kasvatukseen, ja metsälajeistamme suurin osa on sopeutunut elämään niiden kanssa. Valtaosa Suomen yli 20 000 metsälajista käävistä kovakuoriaisiin ja sammalista selkärankaisiin viihtyykin myös talousmetsissä. Lajistoa pyritään aktiivisesti lisäämään muun muassa lahopuustoa säästämällä ja luonnonhoitotoimien ansiosta myös monet uhanalaiset lajit viihtyvät nykyisin talousmetsissä. Pellot puolestaan ovat täysin ihmisen luomia elinympäristöjä, joiden monimuotoisuus on talousmetsiä huomattavasti vähäisempää.
Talousmetsien puista neljä viidestä on luontaisesti syntyneitä. Puut eivät kasva suorissa riveissä, vaikka ne olisivat saaneet alkunsa istuttamalla. Entä vesiensuojelu? Talousmetsissä, sertifikaatista riippuen, vesistöjen ympärille jätetään vähintään 5–10 metrin suojavyöhykkeet siinä missä pelloille riittää 1–3 metrin suojavyöhyke.
On myös hyvä tarkastella, mitä hyvää syntyy puuntuotannon ohessa samojen hehtaarien sisällä. Suomen ympäristökeskuksen mukaan yhtä sellutonnia varten kasvatettava puumäärä sitoo elinkaarensa aikana yli 4 000 kg hiilidioksidia ja puhdistaa vettä yli kahdeksan miljoonaa litraa. Samalla talousmetsät estävät eroosiota, puhdistavat ilmaa, tuottavat pölytyspalveluita sekä marjoja, sieniä ja riistaa. Talousmetsät ovat jokamiehenoikeuksien ansiosta myös kenen tahansa hyödynnettävissä virkistyskäyttöön, toisin kuin pellot. Samalla, kun saamme metsistä uusiutuvaa raaka-ainetta ihmisten hyödynnettäväksi, saamme paljon myös muuta hyvää.
Talousmetsä ei koskaan voi vastata luonnontilaista metsää, mutta lajisto ja toiminnallisuudet ovat molemmissa pitkälti samat. Usein luonnossa liikkuja ei ilman harjaannusta välttämättä erotakaan, onko kyseessä varttunut talousmetsä vai luonnontilainen metsä. Näistä syistä termi puupelto ei tee oikeutta talousmetsälle, vaan osuvampaa olisi puhua esimerkiksi monikäyttömetsistä. Samalla on hyvä muistaa, että niin talousmetsiä kuin aivan oikeita peltoja on olemassa syystä – tuottamassa meille ihmisille ruokaa ja tuotteita jokapäiväiseen käyttöömme. Kaikkea luontoa ei kuitenkaan saa alistaa ihmisen tarpeiden tyydyttämiseen, vaan myös luonnontilaisia elinympäristöjä on säilytettävä niitä suojelemalla.