Suomen metsissä elää yli 20 000 lajia, joista viimeisimmän arvion mukaan uhanalaisia on 833. Näistä noin 90 prosenttia on selkärangattomia, sieniä ja jäkäliä. Loput kymmenisen prosenttia ovat muun muassa sammalia, erilaisia kasveja ja selkärankaisia.
Kestävän metsätalouden periaatteisiin on jo pitkään kuulunut luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Tänä päivänä on menty jo askeleen pidemmälle, ja esimerkiksi UPM on asettanut tavoitteen metsiensä monimuotoisuuden parantamisesta. Lajisuojelu on luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ydintä.
Täydellinen maailma vs. todellisuus
Metsätaloustoimijoilla on käytössään ympäristöviranomaisen tietokanta uhanalaisten lajien esiintymispaikoista. Lisäksi meille on kertynyt lajitietoa luontoharrastajilta ja omista havainnoistamme. Tätä tietoa hyödynnämme metsätaloustoimenpiteiden suunnittelussa. Uhanalaisten lajien suojeluun tuo kuitenkin oman haasteensa se aiemmin mainittu tosiseikka, että suurimmat uhanalaisten lajien ryhmät muodostavat selkärangattomat, sienet ja jäkälät.
Nämä lajit ovat usein kooltaan hyvin pieniä. Niiden havaitseminen tunnistamisesta puhumattakaan vaatisi usein mikroskoopin tai ainakin suurennuslasin käyttöä. Lajit olisi inventoitava metsistä neliösentti neliösentiltä edeten. Tällaiseen työhön ei Suomessa ole olemassa resursseja – ei viranomaisilla, luontojärjestöillä eikä metsäteollisuudella.
Suojellaan rakennepiirteitä, ei yksittäisiä lajiesiintymiä
Onneksi uhanalaisten lajien suojelussa ei kuitenkaan olla sen varassa, että pitäisi tuntea jokainen lajin esiintymispaikka. Suomen huipputasoisen lajitiedon ansiosta tiedämme myös paljon uhanalaisten lajien uhanalaisuuden syistä ja elinympäristövaatimuksista.
Suurella osalla metsälajeista uhanalaisuus liittyy esimerkiksi lahopuun puutteeseen, yksipuolisiin puulajisuhteisiin tai arvokkaiden elinympäristöjen, kuten lehtojen ja harjujen vähenemiseen. Kun varmistamme, että metsissämme on riittävästi näitä uhanalaisten lajien vaatimia elinympäristöjä ja rakennepiirteitä, turvaamme tehokkaasti myös uhanalaista lajistoa. Nämä tekijät ovatkin erittäin hyviä monimuotoisuusindikaattoreita.
Rakennepiirteiden ja arvokkaiden elinympäristöjen suojelu on tehokkain keino suojella kooltaan pieniä, uhanalaisia, mutta siitä huolimatta runsaslukuisia lajeja. Edellä mainitut keinot ovat osa nykypäivän metsätaloutta, mutta käytännöissä riittää vielä kehitettävää, jotta kääntäisimme metsälajiemme uhanalaisuuskehityksen laskuun.
Lajisuojelua edistetään yhteistyössä
Haluamme UPM:llä olla mukana edistämässä lajisuojelun parhaita käytäntöjä. Olemme olleet kehittämässä FSC®- ja PEFC-metsänhoitostandardeja (FSC-C105876) sekä toteuttaneet lukuisia suojelu- ja tutkimushankkeita yhteistyössä luontojärjestöjen ja tutkimuslaitosten kanssa. Hienoja esimerkkejä ovat muun muassa Sääksisäätiön kanssa jo parinkymmenen vuoden ajan tehty yhteistyö sääksen suojelemiseksi, valkoselkätikkahanke WWF:n kanssa tai uusimpana tutkimushankkeena uhanalaisten kääpien siirtoistutus Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa.
Parhaillaan olemme mukana myös FSC®:n puitteissa toteutettavassa hankkeessa, jossa tutkijat, luontojärjestöt ja metsäteollisuus etsivät yhdessä parhaita keinoja lajisuojelun toteuttamiseksi talousmetsissä.
Erilaisia mutta saman arvoisia
Maailmalla lajisuojelu tarkoittaa usein lumileopardin, pandan tai sarvikuonojen kaltaisten harvalukuisten, isokokoisten ja suurelle yleisöllekin tuttujen lajien suojelua. Ne ovat luonnonsuojelun symboleita, kuten meillä Saimaalla luodollaan makoileva norppa tai iltahämärissä puiden välissä leijaileva liito-orava.
Näitä symboleita tarvitaan luonnonsuojelun valtavirtaistamiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi. Maailman parhaan lajitiedon ansiosta meillä on mahdollisuus ja velvollisuus suojella kuitenkin muutakin. Sydämemme tulisi sykkiä yhtä kiivaasti myös kuusenpiilojäkälälle, lahokaviosammaleelle ja reunustyppyjäärälle. Ne ovat itsessään arvokkaita lajeja, joilla on oma ainutlaatuinen roolinsa metsäekosysteemissä ja tässä maailmankaikkeudessa.
Me UPM:llä haluamme osaltamme varmistaa, että myös tulevaisuuden metsistä on mahdollista löytää nämä lajit – vaikka sitten mikroskoopin avulla. Lajien elinympäristöjen ja rakennepiirteiden suojelun kautta, yhteistyössä käytäntöjä kehittäen se on mahdollista.