Metsätaloudessa tulot saadaan metsän kasvusta. Puusto on yhteismetsän tuotantokoneisto ja myytävissä oleva puuvaranto. ”Hakkuut ja hoitotyöt kannattaa tehdä ajallaan” on tuttu hokema, mutta pitää edelleen hyvin paikkansa. Hoidettu metsä tuottaa tuloja enemmän ja aikaisemmin kuin hoitamaton.
Hoidolla ja hakkuilla ratkaiseva vaikutus tuottoon ja tulokseen
Metsän kierron alkuvaiheen toimenpiteet, kuten uudistamisessa onnistuminen ja taimikonhoidolla puuston kehityksen turvaaminen, vaikuttavat koko kiertoajan tuottoon. Yhteismetsä voi omilla hoito- ja hakkuupäätöksillään myös vaikuttaa ratkaisevasti puiden kasvunopeuteen, järeytymiseen ja laadun kehittymiseen.
Puusta maksettava hinta riippuu paitsi markkinatilanteesta myös puuston järeydestä, laadusta ja leimikkotekijöistä. Myös aika on rahaa eikä uudistettavissa olevan puuston jatkokasvatus ole yleensä perusteltua. Ikääntyvä puusto on kasvun vähitellen hiipuessa ja lahovaurioiden uhatessa huono pankki. Koska uudistuskypsässä puustossa on kuviotasolla aina paljon pääomaa kiinni, niille on pääoman tuottoasteen heikentyessä hyvä ryhtyä suunnittelemaan sadonkorjuuta ja myyntiä. Se istuu myös yhteismetsän strategiaan – hyödyntää metsiä taloudellisesti mahdollisimman hyvin osakkaiden hyväksi.
Puun kasvu kassavirraksi – mutta kestävästi
Yhteismetsässä hakkuusuunnite optimoidaan vuosittain ohjelmallisesti tehtävällä suunnitelaskennalla. Siinä mallinnetaan metsän kasvua sekä hakkuiden ja hoitotoimien vaikutusta kassavirtoihin ja puuston kehitykseen. Suunnitelaskenta onkin oiva työkalu kestävän metsätalouden suunnitteluun. Idea on pitää puusto hyvässä tuottokunnossa ja vapauttaa siitä hakkuilla pääomaa osakkaille voitonjakoon.
Metsän tuottoprosentin suora maksimointi ei kuitenkaan tarkoita edullisinta tulosta. Näin siksi, että hakkaamalla puuston määrä pienemmäksi, puusto tuottaa suuremman suhteellisen tuoton alhaisemmalla pääomalla. Yhteismetsän toiminnan ideana on yhdistää kestävään metsätalouteen puun kasvua parantava metsänhoito ja taloudellisesti optimaaliset hakkuut. Sen avulla yhteismetsä tavoittelee parasta metsän kasvutuottoa ja euromääräistä puustopääoman tuottoa.
Vaikka suunnitelaskenta kertoo mainion osviitan tulevasta, toteutunut tuotto on kuitenkin se millä tulosta mitataan ja mistä voitot maksetaan osakkaille. Vuotuista juoksevan metsätalouden kannattavuutta kuvaa hyvin sijoitustuotto, jossa on sivuutettu vuotuisista kantohintojen muutoksista johtuva koko puustopääoman arvon muutos. Siinä on pelkistetysti kyse siitä tuotosta, jonka yhteismetsä tekee vuotuisen puun kasvun sekä puun myyntien ja hoitotöiden kautta. Tällöin tuottoon vaikuttavina osatekijöinä ovat kirjanpidon liiketuloksesta tulot ja kustannukset sekä pystypuuston nettokasvun arvo. Näin saatu tuotto on suhteutettu metsän pääoman kaavamaiseen markkina-arvoon.
Hoidettu metsä tuottaa suhdannevaihteluista huolimatta
Vuosittaiseen liiketuloksen sisältämiin tuloihin vaikuttaa paitsi myynnin arvo myös se, miten hakkuiden toteutus jaksottuu eri tilikausien välillä. Siksi sijoitustuottoa on hyvä tarkastella useamman vuoden keskiarvona. Yhtä vuotta pidempi tarkastelujakso tasaa myös arvionvaraisten tietojen, kuten pystypuuston määrien ja puuston kasvun epätarkkuutta ja virhemahdollisuuksia. UPM Yhteismetsät julkaisevat toteutuneita sijoitustuottoja verkkosivuilla.
Nettokasvun arvo on plusmerkkinen, jos tilikauden aikana puun kasvun arvo on suurempi kuin tilikaudella hakatun puun arvo. Jos sen sijaan tilikaudella hakatun puun arvo on suurempi kuin tilikauden kasvun arvo, nettokasvun arvo on miinusmerkkinen.
Kestävän metsätalouden harjoittaminen ”yhteismetsämittakaavassa” mahdollistaa vuotuisen kassavirran ja säännöllisen tuotonmaksun yhteismetsäsijoittajalle. Osakesijoittaja puhuisi yhteismetsäosuuksista osinkopaperina. Säännöllinen tuotonmaksu – ja kuten osinkokin – tasaavat myös sijoittajan suhdannevaihteluja. Yhteismetsän etuna on lisäksi se, että ”tuotantokoneisto toimii”, eli puu kasvaa suhdannevaihteluista huolimatta. Metsäsijoitus voi toimia jopa laskuvarjona talouden pudotuksissa, koska hoidettu metsä tuottaa.