Suurin osa kotitaloussijoittajista sijoittaa pörssiosakkeisiin ja sijoitusrahastoihin. Sijoittamiseen kuuluu olennaisesti tavoiteltava tuotto ja riski: ilman riskiä ei ole tuottoakaan. Tuottoa kertyy, kun raha alkaa tehdä lisää tuloja.
Metsän omistaminen on hyvä esimerkki pitkäjänteisestä sijoittamisesta. Metsänomistajaksi tullaan pääsääntöisesti perinnön tai sukupolvenvaihdoksen kautta. Jotta metsä säilyisi hyvänä sijoituksena, se tarvitsee kirvestä – eli hoitoa ja hakkuuta.
Kuten Warren Buffett, yksi maailman menestyneimmistä sijoittajista, sanoi: ”Joku istuu varjossa tänään, koska joku istutti puun kauan sitten.”
Sen idea sopii metsänhoitoonkin: Kun joku hoiti taimikonhoidon ja harvennushakkuut oikeaan aikaan, kustannuksia säästyi, arvokas tukkipuusaanto lisääntyi ja kiertoaika päätehakkuuseen lyheni. Pitkäjänteistä sijoittajaa ja metsänomistajaa kiinnostavat voittojen kertyminen ja kotiutus pitkässä juoksussa.
Metsän omistaminen on erilaista kuin pörssiosakkeiden omistaminen. Osakepoimija etsii liiketoimintoja ja yhtiöitä, joiden kanssa käy pidemmän päälle hyvin. Rahastot voivat olla aktiivisesti tai passiivisesti hoidettuja. Metsänomistajalla on kuitenkin etu puolellaan: Metsän tuotto perustuu puun kasvuun, ja metsätalous on helposti ymmärrettävää. Tulos syntyy hoidon ja hakkuiden kokonaisuudesta.
Metsäsijoittaja voi samaistua osinkosijoittajaan saadessaan metsästä säännöllistä tuloa. Pienillä tiloilla tilipäivien tiheys on vain harvempi kuin isoilla.
Graafissa 3 nostan vielä metsäsijoittamisesta esimerkiksi UPM Keski-Suomen yhteismetsän kumulatiivisen liikevoiton (euroa per metsämaan hehtaari) vuosina 2012–2020 ennen veroja. Metsä ”kasvaa osinkoa” omistajille sekä toimii hiilinieluna ja hiilivarastona. Metsänomistaja voi sijoittamalla monipuolistaa omaisuuslajejaan. Moni onkin hajauttanut metsän tuottoa sijoittamalla pörssiosakkeisiin.
Teksti on julkaistu Metsän henki 3/2021 -lehdessä. Pääset lukemaan koko lehden täällä.