Leimoja ja mielikuvia

Mennessäni kauppaan ostamaan elintarvikkeita, katson kahvipaketin kyljestä, onko tuote reilun kaupan kahvia tai jotain muuta. Tai onko pesuainepaketti Joutsenmerkitty ja ympäristöystävällinen. Tai ostaessani uutta puutarhakalustoa, onko puutavaran alkuperästä merkintää. Onko se FSC^® tai PEFC -sertifoidusta puutavarasta valmistettu? Yhä useammin valintapäätökseen vaikuttaa alkuperästä kertova leima tai sertifikaatti, tai sen puuttuminen. Kyse on enemmän mielikuvasta kuin todellisesta yksityiskohtaisesta tiedosta merkinnän takana.

Suomen metsiä on sertifioitu jo reilun kymmenen vuoden ajan. Vallitsevin sertifiointijärjestelmä on PEFC, johon kuuluvat lähes kaikki suomalaiset metsänomistajat. Vaihtoehdoksi tälle järjestelmälle on rakennettu yksityismetsiä koskeva FSC-metsäsertifiointi, jonka toiminta perustuu UPM:n hallinnoimaan ryhmäsertfiointiin. Mielikuva, joka usein liitetään nimenomaan FSC-metsäsertifiointiin, on ympäristöystävällisempi ja monimuotoisuutta korostava. Näiden seikkojen rinnalle nousee metsänomistajan taloudellinen hyöty kuitenkin viimekädessä ratkaisevaksi puheenaiheeksi. Harva meistä uskoo pelkästään mielikuvaansa ympäristöystävällisestä ja eettisestä metsien käytöstä, ohi taloudellisten arvojen. Useimmissa tapauksissa toinen ei kuitenkaan sulje pois toista, kun valmistelutyö on tehty huolella. Näiden kahden maailman yhdistäminen on tehty mahdolliseksi FSC-ryhmäsertifioinnin kautta. 

Kuinka olemme päätyneet toimimaan esikuvana FSC-metsäsertifioinnissa Suomessa? Yksinkertaistaen kaikki perustuu eurooppalaisten kuluttajien valveutuneisuuteen ja vaatimukseen metsien kestävästä käytöstä. Kun J.K. Rowling kirjoitti Potter-teokset ja ilmoitti kustantajalleen, että hänen kirjansa painetaan vain FSC-sertifioidulle paperille, painotalot alkoivat vaatia paperin myyjältä juuri tuota ominaisuutta tuotteessaan. Näin ollen suomalainenkin paperiteollisuus alkoi valmistaa paperia, joka täyttää FSC-vaatimukset. Kun saamme raaka-aineen teollisuudellemme kotimaasta, varmistamme sekä teollisuuden pysymisen Suomessa että lukuisat työpaikat koko toimialan ympärillä. Voisi siis väittää, että koko kansantalous hyötyy FSC-sertifioidun puun saamisesta kotimaasta. 

Kotimaan metsiä on hoidettu kestävästi jo ennen erilaisten sertifikaattien olemassaoloa. Mikään leima ei yksin muuta vallitsevia käytäntöjä, mutta ne ohjaavat toimintaamme suunnitelmallisuuteen ja järjestelmällisyyteen. Kun muutamme piirun verran toimintatapojamme ja ajattelumalliamme metsään liittyvissä toimissamme, hyötyy siitä sekä metsänomistajan kukkaro että luonto.