UPMMetsä

Vieraspuulajien kasvattaminen ja mahdollisuudet hiilensidonnassa?

Viime aikoina ilmastonmuutos- ja metsäkeskusteluun Suomessa on nostettu vieraiden puulajien kasvattaminen ja niiden mahdollisuudet hiilensidonnassa. Erityisesti esillä ovat olleet douglaskuusi, erilaiset lehtikuuset ja kontortamänty.

Suomessa käytetään kuitenkin yleisesti luontaisia, meillä jääkauden jälkeen levinneitä puulajeja, joita kasvatetaan osana niiden alkuperäistä metsäelinympäristöä. Tämä luo perustan kestävälle ja kehittyvälle metsätaloudelle.

Koivu, kuusi ja mänty ovat luonnon monimuotoisuuden avainlajeja

Metsälain 10 pykälässä säädetään elinympäristöjä suojelevista toimenpiteistä, ja sen mukaan ominaispiirteet säilyttäviä hoito- ja käyttötoimenpiteitä ovat mm. Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvien puiden taimien istuttaminen ja niiden siementen kylväminen.

Myös metsänhoitosuosituksissa linjataan, että ulkomaisia puulajeja ei tule viljellä kuin erikoistapauksissa, kuten tutkimustoiminnassa tai kasvatuksessa erityiskäyttöön ja silloinkin pienialaisesti ja varovaisuutta noudattaen, etteivät vieraat puulajit pääse leviämään luontoon.

Näiden yleisten lakien ja suositusten lisäksi UPM on asettanut Suomessa omille metsilleen biodiversiteettitavoitteen vuodelle 2030 (Net Positive Impact), jonka yksi keskeinen indikaattori on puulajisuhteet, ja nimenomaisesti luontaisesti kasvatettujen puulajien suhteet. Teolliset puulajimme koivu, kuusi ja mänty ovat myös biodiversiteetin avainlajeja.

Myös sertifioinnit säätelevät vieraspuulajien kasvattamista

Sertifiointijärjestelmistä PEFC™:n mukaan metsänuudistamisessa on käytettävä Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvia puulajeja. FSC®(FSC-C105876)-sertifioinnin kriteereissä puolestaan todetaan, että metsänuudistamisessa tulee varmistaa taimi- ja siemenaineksen alkuperän soveltuvuus kyseiselle uudistuskohteelle. Vierasperäisten lajien käyttöä valvotaan.

Suomen metsätaloudessa on perinteisesti suhtauduttu hyvin nuivasti vieraslajien laajamittaiseen istuttamiseen ja metsätalouskäyttöön. Metsätaloudessa on haluttu ottaa opiksi esimerkiksi riistalajien siirrosta aiheutuneista ongelmista. Vieraslajit aiheuttavat aina häiriöitä ekosysteemissä ja yleensä jyräävät luontaisia lajeja. Yleensä tuontilajeista on tullut harmia enemmin tai myöhemmin.

UPM:llä on testattu esimerkiksi kontortamäntyä

Kontortamäntyä on kasvatettu Suomessakin. Esimerkiksi 1980-luvulla UPM on istuttanut sitä. Nämä metsiköt ovat olleet rehevillä mailla, ja kontorta ei ole ollut niissä tuottava ainakaan laadullisesti. Sahapuuna se on heikko.

Kontortamänty kasvaa nopeasti, mutta se on tuhoherkkä tuulelle ja lumelle painavan neulasmassansa vuoksi. Se on altis myös juurikäävälle, ja se maistuu hyvin myyrille. Kontorta ei myöskään elä yhtä pitkään kuin suomalainen mänty, jolloin se muuttuu hiilensitojasta hiilenluovuttajaksi melko nopeasti puuikämittakaavassa, koska siitä ei jalosteta yleensä pitkäikäisiä tuotteita.

Kotoperäisistä jalopuumetsiköistä huolehdittava

Parasta varautumista ilmastonmuutokseen olisi, että hoitaisimme aktiivisesti vähiä jalopuumetsiköitämme ja turvaisimme kotoperäisen tammen, saarnen, jalavan ja tervalepän säilymisen niissä harvoissa metsiköissä, joita meillä on. Jalopuumetsiköiden luontainen kuusettuminen tulee estää aktiivisella metsänhoidolla. Tulevaisuudessa ilmaston lämmettyä tarvitsemme näitä puulajeja enemmän.

Suomessa on tärkeää viljellä meidän omia puulajeja niiden oikeilla kasvupaikoilla eikä istuttaa esimerkiksi kuusta liian karuille kasvupaikoille. Keski-Euroopan valtavat hyönteistuhot ovat osittain seurausta siitä, että kuusta on viljelty sen luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolella.