1. Jätä suojatiheikköjä
Suojatiheiköt tarjoavat suojaa ja ravintoa metsäkanalinnuille ja jäniksille. Hyvässä suojatiheikössä on kasvatettavien puiden lisäksi alikasvoskuusia, monipuolista lehtipuustoa ja pensaita. Hyviä paikkoja suojatiheiköille ovat notkot ja ojien reunat, joihin on raivaussahan kanssa muutenkin hankala päästä.
”Sopiva koko suojatiheikölle on noin aari, kymmenen kertaa kymmenen metriä. Niitä kannattaa jättää ainakin yksi hehtaarille”, sanoo tuotepäällikkö Ella Kaivola UPM Metsältä.
2. Suosi lehtipuita
Monilajisuus parantaa metsien riskinsietokykyä. Taimikonhoidossa havupuiden sekaan kannattaa jättää rauduskoivua mutta myös haapaa ja pihlajaa. Lisäksi on syytä säästää aina jalot lehtipuut, kuten tammi ja metsälehmus. Rauduskoivun jättäminen metsään on myös taloudellisesti kannattavaa. Paju on puolestaan tärkeä kasvi pölyttäjille.
Kaikki lehtipuut ovat hyviä tulevia säästöpuita, jotka kelpaavat lintujen pesäpuiksi ja myöhemmin lahopuiksi. Kaivola suosittelee tavoittelemaan metsiin noin viidenneksen lehtipuuosuutta.
3. Säästä arvokkaat kohteet
Erityisiä luontoarvoja sisältävät kohteet, kuten lähteiden ja vesistöjen vierusmetsät, kannattaa jättää käsittelemättä. Helpoin tapa varmistaa luontoarvojen säilyminen on liittää metsät UPM:n FSC® (FSC-C109750) -ryhmäsertifiointiin.
UPM:n asiantuntija kartoittaa silloin metsän kaikki luontoarvot, ja viisi prosenttia pinta-alasta jätetään kokonaan käsittelyn ulkopuolelle. Metsäsertifiointi on konkreettinen keino
varmistaa metsän monimuotoisuus.
Artikkeli on julkaistu aiemmin Metsän henki 3/2023 -lehdessä.