UPMMetsä

Uusia tuotteita metsästä vastuullisesti

Uudet puupohjaiset tuotteet korvaavat fossiilisia tuotteita, kuten muovia ja dieseliä, ominaisuuksista tinkimättä. Vastuullisella metsänhoidolla varmistetaan, että tuotteet syntyvät ekologisesti kestävälle pohjalle.

Uusia tuotteita metsästä vastuullisesti

Vuosituhannen vaihteessa digitaalisuus alkoi leikata paperinkulutusta, ja vuonna 2006 UPM sulki ensimmäistä kertaa kokonaisen paperitehtaan. Samoihin aikoihin maailma havahtui toden teolla ilmastonmuutokseen. Fossiilista energiaa oli korvattava uusiutuvalla, ja öljystä tehtyjä tuotteita biopohjaisilla. Näin suurille metsäyhtiöille tarjoutui mahdollisuus uudistua ekologisesti kestävällä tavalla ja erottua samalla toisistaan.

Muovia ja dieseliä tuotannon tähteistä ja sivuvirroista

UPM toi uusiutuvan dieselinsä markkinoille vuonna 2015. ”BioVerno-dieselimme hiilidioksidipäästöt ovat yli 80 prosenttia pienemmät kuin fossiilisen dieselin. Nyt BioVernoa käytetään tavallisissa henkilöautoissa ja raskaassa liikenteessä, mutta tulevaisuudessa se soveltuu myös lento- ja meriliikenteeseen, koska sähköistä ratkaisua näihin on tuskin luvassa vielä pitkään aikaan”, sanoo UPM:n yhteiskuntasuhteiden johtaja Marko Janhunen.

Hän korostaa, että UPM valmistaa biopolttoainetta selluntuotannon tähteenä syntyvästä mäntyöljystä. Biopolttoainetuotannon sivuvirtana syntyy puolestaan naftaa, joka sopii biobensiinin ja muovien raaka-aineeksi. Kemikaalijätti Dow valmistaa jo UPM BioVerno -naftasta biomuovia, jolla Elopak pinnoittaa nestepakkauskartonkejaan.

Ekologinen jälki oltava kunnossa

Saksaan UPM harkitsee tehdasta, joka tuottaisi puupohjaisia biokemikaaleja korvaamaan fossiilisia kemikaaleja. Tuotteita käytettäisiin raaka-aineina muun muassa muovisten juomapullojen tai tekstiilikuitujen valmistuksessa. Janhunen huomauttaa, että biotuotteen ostaja tiedostaa aina ekologisen kestävyyden ja edellyttää sitä raaka-aineen kasvatuksesta alkaen.

”On erityisen tärkeää, että suomalaisista metsistä pidetään hyvää huolta ja että niiden maine säilyy hyvänä maailmalla”, Janhunen painottaa. Hän peräänkuuluttaa monimuotoisia metsiä, jotka toimivat kasvaessaan myös hyvinä hiilinieluina, siis sitovat hiiltä enemmän kuin sitä vapautuu puuta käytettäessä ja luontaisesti metsän vanhetessa.

Lisää kasvuvauhtia ja korjuutaitoa

”On varsin todennäköistä, että suomalaisten metsien hiilivarasto kasvaa edelleen, vaikka uusia, puuta käyttäviä investointeja tulisikin. Vain massiiviset tuhot voisivat kääntää tilanteen huonompaan suuntaan”, sanoo tutkimusprofessori Antti Asikainen Lukesta eli Luonnonvarakeskuksesta. Tutkijat ja metsäyhtiöiden ammattilaiset käyttävät työkalunaan metsän hiilitasetta, joka lasketaan vähentämällä puuston kasvusta hakkuut ja luonnollinen poistuma ja arvioimalla edelleen metsien hiilimäärän muutosta.

Asikainen pitää metsien nykyistä kasvuvauhtia erittäin hyvänä. Hän sijoittaa sen alun 1960-luvulle, jolloin metsiä ryhdyttiin uudistamaan ja hoitamaan määrätietoisesti. Samalla kehitettiin metsänjalostusta ja maanmuokkausta. Esimerkiksi 1980-luvulla keksittiin laikkumätästys, joka auttoi taimia hyvän kasvun alkuun.

Metsänhoidon suurin muutos on tapahtunut Asikaisen mukaan puunkorjuussa.
”1990-luvulla tuli harvesteri, joka hoiti koko hakkuun metsurien sijaan. Sen jälkeen kalusto on kehittynyt vielä valtavasti maastoliikkuvuudessa ja kehittyy edelleen.” Nykykalustolla uskalletaan mennä yhä useammin myös heikosti kantavalle sulalle maalle, jolle ilmastonmuutos puunkorjaajia ajaa.

”Jotta vältytään vaurioilta, tarvitaan ihan tunnin tarkkuudella toimivia kantavuusennusteita, jotka perustuvat digitaalisiin maaperäkarttoihin ja tarkkoihin sääennusteisiin. Veikkaisin, että niitä tulee viiden vuoden sisällä.”

Metsäsertifikaatit viestinviejinä

Kun metsänhoitoa kehitettiin, tapahtui myös ylilyöntejä. Vielä 1980-luvulla soita ojitettiin ja metsää hakattiin paikoin monien kymmenien hehtaareiden aloilta, ja ravinteita huuhtoutui vesistöihin.
”Ympäristöjärjestöt käynnistivät suuren keskustelun, jonka seurauksena otettiin käyttöön muun muassa suojavyöhykkeet ja alettiin ymmärtää metsien monimuotoisuutta. Nyt metsänomistajilla on jo runsaasti hyviä vaihtoehtoja tehokkaan puuntuotannon ja täydellisen suojelun välillä”, Asikainen sanoo.

UPM:n kansainvälisistä metsäasioista vastaava johtaja Timo Lehesvirta pitää metsäsertifiointia ylivoimaisesti parhaana työkaluna, jolla voidaan edistää metsien kestävää käyttöä ja osoittaa se myös asiakkaille kautta maailman.

”Lähdimme 1990-luvulla aktiivisesti mukaan metsien PEFC™-sertifiointiin ja sen jälkeen FSC® (FSC®-C109750)-sertifiointiin, jonka sovittaminen Suomen oloihin on vaatinut -paljon yhteistyötä yritysten ja ympäristöjärjestöjen välillä.” Lehesvirta korostaa, että osa asiakkaista haluaa nimenomaan FSC®-sertifioitua sahatavaraa tai paperia.

Kehitystyötä ja keskustelua

Lehesvirta pitää tärkeänä, että UPM omistaa itse metsää ja oman taimitarhan.
”Silloin voimme kehittää metsänhoitoa ja jakaa parhaita käytäntöjä myös yksityisille metsänomistajille.” Tätä linjaa tukee myös Harvialan metsätila Etelä-Hämeessä, jossa UPM tutkii asiantuntijoiden avulla metsätalouden vaikutuksia ja etsii uusia tapoja turvata talousmetsien monimuotoisuutta. Siellä tutkijat seuraavat muun muassa hyönteisten elämää tekopökkelöissä ja poltetuissa puissa ja graduaan tekevä opiskelija kääntää alueen ekosysteemipalveluja numeroiksi.

Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan kaikkia hyötyjä, joita ihmiset saavat luonnosta: alkaen puusta, marjoista ja retkimaastoista aina hiilen sitomiseen asti. Koska palvelut verottavat osin toisiaan, sopivaa suhdetta ja mittaustapoja haetaan tutkien ja keskustellen jopa maailmanlaajuisesti.

 

Artikkeli on julkaistu aiemmin pidempänä versiona Metsän henki -lehdessä 4/2018.