Illan mittaisen kurssin alkaessa oli monella oma raivaussaha mukanaan, ja raivaussahan teknisestä puolesta oli kertomassa pienkoneiden asiantuntija Jouni Heikura.
Useimmille oli entuudestaan tuttua vain sahan polttoainesäiliön täyttäminen, ja muutama puki myös ensimmäistä kertaa ylleen raivaussahan valjaat. Moni oman sahansa kanssa kurssille osallistunut halusi oppia huoltamaan sahaa.
Turvallisuusasiat huomioon
Käytännön harjoituksiin taimikossa valmistauduttiin kertaamalla sahan ominaisuuksia, varusteita ja työturvallisuutta. Pikaisesti käytiin läpi kaksitahtikoneen polttoaineen sekoitussuhdetta, työasentoa ja kahvojen asennon säätöä, ilmansuodattimen ja terän vaihtoa sekä terän teroitusta ja kulmavaihteen rasvausta.
–Suojalasit on ehdottomat, muistutti Heikura ja varoitteli taimikkoon lähtijöitä sahan takapotkuista, jotka voi välttää, kun tietää mitä tekee.
Lopuksi hän näytti, kuinka sahaa ohjataan isoilla lihaksilla, lantion liikkeillä. Markku Nuutinen kertasi periaatteet, joilla taimikon harvennus onnistuu.
–Tuttua on, että taimikko voi karata harvaksi, mutta enemmän se tahtoo jäädä vähän liian tiheäksi, hän totesi.
–Aina kun lähestytään puuta, lisätään kierroksia terään, Nuutinen muistutti.
Ammattilaisten neuvot tarpeen
Vielä ennen sahan käynnistystä saivat naiset henkilökohtaisia neuvoja ammattilaisilta. Anja Turunen kaipasi opastusta itselleen sopivaa sahan asentoon ja kiitteli lyhyttä sahan huollon pikakurssia.
–Ilmansuodattimien vaihdosta ei ollut aiemmin hajuakaan. En ole osannut teroittaa, enkä vaihtaa terää tai rasvata kulmavaihdetta. Pajukoita olen tienvarsilta raivannut, Turunen kertoi.
Pajukkoon halusi myös Pirjo Matikainen päästä käsiksi sahansa kanssa. Raivaussahaa hän oli käyttänyt pitkän heinikon ja horsmikon raivaukseen. Omat pojat olivat kannustaneet äitiään käyttämään vain kolmioterää.
–Arvelin, että kurssilla opin vaihtamaan terän itse.
Riitta Nuutinen puki sahavaljaat ylleen ensimmäistä kertaa. Kymmenittäin pieniä puuntaimia kaatui jo sahaa kokeillessa.
–Hyvin meni. Hiki tuli, hän kommentoi vartin kuluttua kypärää riisuessaan.
Myös Markku Nuutinen oli kurssiin tyytyväinen. Hänellä oli tuntuma, että viime vuosina on taimikonhoitotöissä näkynyt entistä enemmän naisia.
–Moni on opetellut sahan käytön itsekseen. Raivaussahan käytön peruskurssi olisi kyllä ehdottoman tärkeä. Turvallisuuden, työskentelyn miellyttävyyden ja sahan kestävyydenkin kannalta.
Kurssin jälkeen saatu palaute ilahdutti Nuutista.
–Ainutlaatuinen kurssi! Osallistujat kokivat sen hyödylliseksi, vaikka aikaa olikin vähän.
Ensimmäistä kertaa järjestetyn kurssin sisältöä ja toteutustapaa Nuutinen olisi valmis kehittämään jatkossa.
–Toiveita kuuntelimme, ja niiden pohjalta vastaavanlaisia kursseja voisi kehittää. Niille olisi selkeästi tarvetta, Nuutinen pohti.
Teksti: Sirpa Sutinen