UPMMetsä

Paperintuotannosta kohti uutta suuntaa

Suomi elää edelleen metsästä, kunhan murrosvaiheesta päästään eteenpäin. Puuta tarvitaan jatkossakin uusiin tuotteisiin, joita kehitetään monella rintamalla.

Paperintuotannon vähenemisestä huolimatta metsäteollisuuden tulevaisuus on lupaava. Maailman mega­trendit suosivat vahvasti puuta, ja uusia puupohjaisia tuotteita kehitellään kovaa vauhtia. Paperintuotannon romahdus on kuitenkin ollut kova isku.

”Paperin tuomat vientitulot ovat tällä vuosituhannella puolittuneet, eikä paperin kysyntä enää elvy entiselle tasolleen”, sanoo Lauri Hetemäki.

Hetemäki on Euroopan metsäinstituutin apulaisjohtaja ja Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan työelämäprofessori.

UPM Metsän operaatiojohtaja Tero Niemisen mukaan paperintuotanto voi silti jatkua Suomessa, kunhan kustannuskilpailukyvystä pidetään kiinni.

”Laadullisesti suomalainen paperi on erinomaista ja kestävyyskriteerit sertifiointeineen täyttyvät kirkkaasti, mutta tuotelogistiikassa keskieurooppalaiset tehtaat ovat vahvoilla. Raaka-aineen ja työn kustannusten pitää olla kilpailukykyisiä, koska meiltä on vielä laivamatkakin markkinoille”, Nieminen sanoo.

Onneksi puupohjaiset raaka-aineet taipuvat uusiksi tuotteiksi. Itse asiassa kaikki tällä hetkellä fossiilisista raaka-aineista valmistetut tuotteet voi tehdä puusta, mutta ihan näin pitkällä ei vielä olla.

”Elämme murrosvaihetta”, Hetemäki sanoo.

1980-luvun lopun ja vuoden 2000 välillä puun jalostusarvo per kuutiometri tuplaantui, kun Suomi oli paperituotteiden kehityksen kärjessä.

”Viime vuosina jalostusarvo on sitä vastoin laskenut, kun paino- ja kirjoituspaperin tuotanto on vähentynyt. Nyt etsitään uutta suuntaa.”

Uudet sellupohjaiset tuotteet eivät vielä korvaa tätä laskua. Niiden volyymit ovat niin pieniä, etteivät kalliitkaan tuotteet riitä paikkaamaan paperintuotannon vähenemisestä johtuvia jalostusarvon menetyksiä.

Biopohjaisten tuotteiden tarve kasvaa

Maailmanlaajuinen pyrkimys päästä eroon öljypohjaisista tuotteista lisää biopohjaisten sellutuotteiden kysyntää. 

”Metsäteollisuuden uudet investoinnit seuraavat megatrendejä ja EU-vaatimuksia. Suunnittelemme Kotkaan tai Rotterdamiin uusiutuvaa dieseliä tuottavaa biopolttoainetehdasta, ja Saksaan rakennetaan fossiilisia raaka-aineita korvaavaa biokemikaalitehdasta”, Nieminen kertoo.

Uusien tuotteiden raaka-aineina voivat olla esimerkiksi sellutehtaan sivutuotteet, kuten mäntyöljy, ja puupohjaiset jakeet muilta tuotantolaitoksilta ja metsästä.

Hetemäki korostaa, että kaikki puuperäinen biomassa, mukaan lukien hakkuutähteet ja tuotannon jakeet, on käytettävissä uusiin tuotteisiin. Ne voivat olla yhtä arvokkaita kuin kuitupuun runko.

Monipuolistaminen on tuotekehityksen avainsana. Sahatavara ja paperituotteet ovat hallinneet mennyttä sataa vuotta, mutta tästä eteenpäin tuotteita on oltava useita.

Uusia käyttökohteita löytyy sairaalatarvikkeista tekstiiliteollisuuteen ja toisen sukupolven biopolttoaineisiin. Parhaimmillaan sellusta voi kehittää tuotteita, joista hyötyy koko yhteiskunta.

Puun kuitujen sidosaine ligniini voi korvata fossiilipohjaisia fenoleita hartsissa, jota tarvitaan esimerkiksi vaneri- ja huonekaluteollisuudessa. Liukosellusta voidaan tehdä tekstiiliteollisuudessa käytettävää viskoosikuitua.

Lääketeollisuuden tarpeisiin on kehitetty muun muassa nanoselluloosapohjaista hydrogeeliä, joka soveltuu 3D-solukasvatukseen.

”Lääketieteen sovelluksissa ollaan mielenkiintoisen ja kehittyvän liiketoiminnan äärellä. Nämä ovat selvästi korkeamman jalostusarvon ja lisäarvon tuotteita. Puukuitupohjaiseksi volyymituotteeksi ovat nopeasti nousseet kertakäyttömaskit, mikä osoittaa sen, että uusia käyttökohteita voi putkahtaa mistä vaan”, Nieminen sanoo.

Tuotekehitystä tapahtuu monella rintamalla, mutta kehitys kaupallisesti kannattavaan massatuotantoon vie vielä aikaa.

”Yksikään uusista tuotteista ei ehkä itsessään ole liikevaihdoltaan tai merkitykseltään niin iso kuin paperi on ollut, mutta yhdessä ne voivat olla. Toki yksittäinenkin tuote voi olla hyvin tuottoisa, jos tuotanto saadaan skaalattua isoon mittakaavaan”, Hetemäki sanoo.

Eri alojen osaamista tulee yhdistää

Uusien tuotteiden kehitys vaatii kumppanuuksia ja rohkeita avauksia uusille toimialoille. UPM ja kahviyhtiö Paulig ovat esimerkiksi tuoneet markkinoille ympäristöystävällisen kahvipakkauksen. Sen raaka-aineista yli puolet pohjautuu mäntyöljyyn, jota jää tähteeksi selluntuotannosta.

Tekstiiliteollisuuden uusia innovaatioita Hetemäki vertaa paperiteollisuuden kulta-aikoihin.

”80–90-lukujen vaihteessa Suomi kiilasi painopaperialan kehityksen kärkeen siksi, että meillä oli laajaa tutkimus- ja kehitystyötä. Tästä muodostui vahva, tuotantoa ruokkiva klusteri. Puun hyödyntäminen tekstiiliteollisuudessa on synnyttänyt samankaltaista klusteria.”

Toinen merkittävä suunta on puurakentamisen kasvu, jota ilmastokeskustelu vauhdittaa.

Alalla on siirrytty valmiselementtien ja moduulien ansiosta tehdasvalmistukseen, mikä alentaa tuotantokustannuksia, lyhentää rakentamisen kestoa ja mahdollistaa myös kerrostalojen rakentamisen puusta.

Puurakentamisen suosio vauhdittaa tukkipuun kysyntää. Pohjoisen pitkäkuituinen puuaines on laadukasta, eikä se kilpaile esimerkiksi eukalyptuksen kanssa. Hitaasti kasvanutta, tiukkasyistä mäntyämme arvostetaan myös puusepänteollisuudessa kautta Euroopan.

Luonnonvarakeskus Luken arvion mukaan metsäteollisuuden tuotanto ja vienti elpyvät paino- ja kirjoituspaperia lukuun ottamatta tänä vuonna.

”Kaikelle puutavaralle ja kaikille puulajeille riittää kysyntää”, UPM:n Nieminen vahvistaa.

Hän muistuttaa, että metsä kannattaa pitää hyvässä kasvukunnossa, jotta myytävä puu on laadukasta. Sekapuustoisuutta kannattaa lisätä ilmastonmuutoksen takia, sillä se suojaa metsää tuholaistuhoilta ja lämpötilan vaihteluilta.

Puu ei Suomesta pian lopu, sillä vuotuiset hakkuumäärät ovat pienemmät kuin metsien vuotuinen kasvu. Vaikka puuta on 1960-luvulta tähän päivään asti käytetty liki kolme miljardia kuutiota, metsävarat ovat samaan aikaan kasvaneet.

”Hyvän metsänhoidon ansiosta metsäkakkua onnistutaan sekä syömään että kasvattamaan samaan aikaan. Seuraavien vuosikymmenten haaste on metsäbiotalouden arvon, ei niinkään kuutioiden, kasvattaminen”, Hetemäki sanoo.

Euroopasta globaali suunnannäyttäjä

Metsällä on vahva rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja tätä Hetemäki toivoo tarkasteltavan laajemmin. Usein vaaditaan, että puusta tehtäisiin vain hyvin pitkäikäisiä tuotteita, jotka sitovat hiiltä niin pitkään kuin esimerkiksi puurakennus pysyy pystyssä. Hetemäki pitää tätä pitkälle vietynä yksinkertaistuksena.

”Ajatellaanpa esimerkiksi tekstiiliteollisuutta, joka on hyvin öljypohjaista synteettisine kuituineen. Vaikka puupohjaisten tekstiilien käyttöikä on lyhyempi kuin puutalon, voivat puupohjaisen raaka-aineen ilmastohyödyt olla lyhytikäistenkin tuotteiden kohdalla merkittävät, kun kyse on massatuotannosta.”

Hetemäen mukaan pelkkä hiilinieluihin keskittyminen ei riitä ratkaisemaan monimutkaista ongelmaa.

”EU:n osuus maailman metsäalasta on vain neljä prosenttia, Brasilian 12 ja Venäjän 20. Näin ollen EU:n hiilinielu ei globaalista näkökulmasta voi koskaan olla käänteentekevä, vaikka senkin toki pitää kasvattaa omia hiilinielujaan.”

Sitä vastoin EU:n osuus maailman metsäteollisuustuotteiden viennin arvosta on yli 40 prosenttia.

”Eurooppalaisen metsäteollisuuden pitäisi näyttää globaalia suuntaa metsäbiotalouden kehittämisessä. Ihmiset eivät lakkaa ostamasta vaatteita ja pakkaamasta tuotteita, joten uusille, kestävämmille ratkaisuille riittää kysyntää”, Hetemäki näkee.

Kirjoitus on julkaistu Metsän henki 1/2021 -lehdessä, jonka voit lukea lehden Issuu-palvelusta.