Maailmanlaajuinen koronapandemia pyyhkäisi tieltään viime vuoden ykköspuheenaiheen, ilmastonmuutoksen. Kun ihmiskuntaa uhkaavaa virusta on yritetty saada kuriin liikkumista rajoittamalla, myös hiilidioksidipäästöt ovat pienentyneet.
Saatiinko ilmastonmuutoksen torjunnalle nyt toivottua lisäaikaa? Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n pääsihteeri, ilmastoasiantuntija Petteri Taalas tyrmää ajatuksen.
”Ilmastonmuutoksen aiheuttaman maailmanlaajuisen uhan ratkaisu on eri mittakaavan haaste kuin väliaikainen COVID-19-viruksen aiheuttama shokki. Hiilidioksidin elinikä on pitkä, jopa satoja vuosia”, Taalas kuvaa.
Hänen mukaansa optimisti voi nähdä mahdollisuuksia kriisiä seuraavassa talouselvytyksessä. Moni Euroopan maa on kertonut suosivansa ilmastoon myönteisesti vaikuttavia ratkaisuja ja yrityksiä.
Petteri Taalas johtaa YK:n alaista Maailman ilmatieteen järjestöä, joka isännöi hallitustenvälistä ilmastopaneelia IPCC:tä. Hän on vakuuttanut kansainvälisillä areenoilla tieteeseen pohjaavilla puheenvuoroillaan. Suomessa hänen kannanottonsa esimerkiksi metsähakkuiden roolista ilmastonmuutoksessa ovat herättäneet monenlaista huomiota.
”Suomalaiset ovat metsäkansaa, on ihan ymmärrettävää, että metsä herättää intohimoja.”
Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa keskitytään Suomessa usein hiilinieluihin ja siihen, onko meillä varaa lisätä metsien hakkuita. Taalas ei väheksy metsien roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa. Hän pitää kuitenkin kokonaiskuvan kannalta tärkeämpänä globaaliin maankäyttöön puuttumista ja fossiilisista polttoaineista irtautumista.
”Jos Pohjoismaissa lopetettaisiin metsien hyötykäyttö, tuotanto siirtyisi todennäköisesti muualle. Se ei ainakaan vaikuttaisi ilmastoon myönteisesti.”
Taalas muistuttaa, että metsistä puhuttaessa pitäisi muistaa myös trooppisten sademetsien suojelu ja metsäpalojen torjunta. Rehuntuotantoon varattua maata voitaisiin metsittää laajemmin, ja erityisesti Itä-Euroopan maiden metsätaloudessa on paljon tehostamisen varaa.
Kaikki nämä toimet yhdessä kasvattaisivat hiilinieluja huomattavasti enemmän kuin hakkuiden vähennykset Suomessa tai Ruotsissa.
Muutama vuosi sitten IPCC totesi maapallon lämpötilan nousseen jo yli asteella verrattuna aikaan ennen teollistumista.
Jos jatkamme nykyiseen tahtiin, lämpeneminen saavuttaa 1,5 asteen tason vuosien 2030 ja 2052 välillä. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa monia riskejä ihmiskunnalle niin ruoantuotannon kuin maapallon elinkelpoisuuden kannalta. Luonnolle seuraukset ovat katastrofaaliset.
Monet maat Suomi mukaan lukien ovat julistaneet omia hiilineutraaliustavoitteitaan. Suomi aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.
Yritykset ovat isossa roolissa. Niiden toimintaan kohdistuu monenlaisia odotuksia, sanoo Tuomas Niemi, UPM:n vastuullisuuspäällikkö.
UPM on allekirjoittanut YK:n Global Compact -aloitteen ja sitoutunut toiminnassaan yhteiseen tavoitteeseen. Sen mukaan ilmasto saisi lämmetä korkeintaan 1,5 astetta.
UPM on tehnyt erilaisia skenaarioita toiminnastaan sen mukaan, kuinka paljon ilmasto lämpenee. Esimerkiksi neljän asteen lämpeneminen aiheuttaisi yrityksen toiminnalle merkittäviä riskejä liittyen metsien elinvoimaisuuteen, veden riittävyyteen ja äärimmäisiin sääilmiöihin.
”UPM harjoittaa ilmastopositiivista metsätaloutta. Tavoite on myös pitää se sellaisena ja parantaa sitä edelleen. Hyvin hoidetut metsät, joissa on huolehdittu monimuotoisuudesta, sopeutuvat tavallista paremmin ilmastonmuutokseen”, Niemi sanoo.
Tuomas Niemen mukaan kansainväliset ja kotimaiset sijoittajat sekä asiakkaat seuraavat UPM:n ja sen tuotteiden hiilijalanjälkeen liittyvää raportointia tarkkaan.
Myös rahoitus on yhä useammin kiinni vastuullisuustavoitteissa. UPM on sitonut tänä vuonna ottamansa 750 miljoonan euron valmiusluoton marginaalin ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteiden saavuttamiseen. Tavoitetta toteutetaan kestävällä metsänhoidolla, kunnianhimoisella monimuotoisuusohjelmalla ja uusia tuotteita kehittämällä.
”Useimpien tuotteiden hiilijalanjäljessä ollaan jo nyt hyvällä tasolla. Tavoitteena on vähentää käyttämiemme polttoaineiden ja sähkön hiilidioksidipäästöjä 65 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Tämä on haasteellista, mutta koemme, että se on myös välttämätöntä.”
Artikkeli on julkaistu Metsän henki 3/2020 -lehdessä.