Metsuri Kalle Ahonen, 68, aloitti metsätyöt yhdessä isänsä kanssa Keuruulla päästyään koulusta vuonna 1966. Tuolloin 15-vuotiaalle Kallelle metsätyöt olivat kuitenkin jo tuttuja, sillä hän oli ollut isän mukana monesti jo 4-vuotiaasta saakka.
”Kouluaikanakin olin isän matkassa kaikki kesät”, hän kertoo.
Kalle jää nyt kesän alussa hyvin ansaitulle eläkkeelle UPM Silvestan palveluksesta. Vuosien varrella työnantajayhtiö on muuttunut, tai ainakin yhtiön nimi, moneen kertaan. Ensimmäinen työnantaja oli Paljakan saha. Vaikka metsätyöt olivat Kallelle tuttuja, ei alan valinta ollut hänelle itsestään selvää.
"Tarkoitukseni oli lähteä kauppa-alalle, kun äitini omisti tuolloin kyläkaupan. En kuitenkaan tuntenut sitä omaksi alakseni. Asiakkaatkin, kun olivat aina oikeassa”, Kalle naurahtaa.
Metsätöihin Kallea houkutteli alkuun erityisesti raha ja vapaus. Metsurin töitä tehtiin tuolloin urakkapalkalla, mikä sopi hänelle hyvin. Oli mahdollisuus tienata hyvin ja kuitenkin vapaus tehdä töitä omaan tahtiin omassa aikataulussa.
Töissä säällä kuin säällä
Työn parhaana puolena Kalle on pitänyt omaa vapautta.
”Parasta työssä oli aikanaan urakkatyö. Kun aikapalkka otettiin käyttöön, ei se tuntunut niin mukavalta, mutta siihenkin on jo tottunut. Onhan senkin kanssakin säilynyt vapaus siihen, mihin aikaan päivänsä aloittaa.”
Tärkeää Kallelle on ollut myös luonnossa töiden tekeminen. Metsurin työssä saa nähdä kaikki vuodenaikojen vaihtelut ja kuulla luonnonäänet. Joskin vaihtelevat säät helteestä, vesisateeseen ja pakkaseen sekä hyttyset ja mäkäräiset ovat tehneet työstä myös haasteellista.
”Ei minusta sisätyön tekijäksi olisi, koska ulkona olen tottunut töitä tekemään”, Kalle toteaa.
”Onhan metsurin työ joskus ollut yksinäistäkin, mutta siihen on oppinut. Toisaalta kun on viisi lasta, oli kotona yleensä niin kova meteli, että metsän rauhaan oli oikein mukava mennä”, Kalle nauraa.
Hän kertoo, kuinka monesti aamulla aikaisin linnun laulu on saanut hyvälle mielelle. Käen kukkuminen ja joutsentenlaulu ovat olleet oikein odotettuja hetkiä ja tuntuneet mukavalle. Paljon hän on nähnyt myös hirviä ja karhuja.
Moottorisaha muutti tahdin
Kallen mukaan metsätyöt ovat muuttuneet todella paljon.
”Isäni teki vielä töitä pokasahalla, kun aloin lapsena kulkea hänen kanssaan metsässä. Ensimmäisen moottorisahan isä osti ehkä vuonna 1963 tai 1964. Itse ostin ensimmäisen moottorisahan syksyllä 1966”, Kalle muistelee.
”Silloin työ muuttui aivan toisenlaiseksi, kun vauhti kiihtyi. Nykyään työni on istutustyötä ja raivaamista.”
”Paikalleni en aio jäädä”
Yli 50 vuoden ura metsurina ei ole itsestäänselvyys, sillä työ on hyvin fyysistä.
”Itsekin olen kyllä ihmetellyt, miten olen näin hyvin jaksanut ja pysynyt kunnossa. Mitään vaivoja ei ole ollut”, Kalle toteaa.
Hän uskoo, että terveet elämäntavat ovat auttaneet: hän on täysin raitis ja on aina liikkunut paljon.
”Aiemmin hiihdin paljon ja nykyäänkin liikun säännöllisesti. Lisäksi olen sivutöinä tehnyt 30 vuotta peltotöitä omilla viljelyksilläni.”
Eläkkeellä Kalle ei myöskään aio jäädä paikalleen, vaan suunnitelmissa on aloittaa välittömästi töiden loputtua omien metsien raivaaminen. Niiden raivaamisen jälkeen hän pitää kesäloman ja jatkaa mielellään raivaustöitä myös tuttavien metsissä
”Olen miettinyt, että pitäisikö sitä perustaa toiminimi, sillä kunto on hyvä ja ei sitä osaa paikallaankaan olla.”
Turha hosuminen ei sovi raivaamiseen
Kalle lähettää selkeät terveiset uusille, tuleville metsureille: Turhaan ei kannata hosua. Hänen mukaansa raivaaminen on taitolaji, joten sahan käyttö kannattaa opetella järjen kanssa ja tehdä työ aina rauhassa.
”Silloin jälki on hyvää, ja työ etenee. Istutustyössä on sama asia, se kannattaa tehdä rauhassa ja miettiä miten etenee, ettei tarvitse kävellä turhaan edestakaisin.”