Tumma kuusiaita humisi jännittävästi. Elettiin 1950-luvun alkua, ja Anna Maija Lahtinen oli yökylässä mummolassaan Tuupovaarassa. Talo sijaitsi metsän laidalla, ja pihan suuret kuuset näkyivät tuvan ikkunasta.
Anna Maijan oman kodin lähellä ei ollut metsää, ja siksi jylhät vanhat kuuset näyttivät hänestä pelottavilta.
”Päivällä juoksimme metsän läpi uimarannalle. Oli sielläkin isoja kuusia, mutta ne eivät olleet pelottavia, koska polku johti hiekkarannalle”, Anna Maija sanoo.
Nykyään Anna Maija ja hänen puolisonsa Hannu asuttavat tuota samaa tuupovaaralaista tilaa, Anna Maijan äidin lapsuudenkotia, ja he omistavat sitä ympäröivät metsät. Metsä on pääosin kuusikkoa, jossa on pari pientä suota ja joitakin kaskikoivikoita.
Tila on ollut Anna Maijan suvun hallussa jo kunnioitettavat 187 vuotta. Nykyinen päärakennus eli Lahtisten kotitalo on vanha kievari, joka on valmistunut vuonna 1908. Sen ikkunasta näkyy paitsi jylhiä kuusia myös peltoja, 1920-luvulla istutettuja omenapuita ja harvennettu koivikko.
Pihapiirissä on lisäksi kotimuseo ja kivinavetta, jonka Hannu on rakennuttanut uudelleen. Rakennukset ovat suojeltuja. Lahtiset ovat sitä mieltä, ettei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa tai omistaa metsää. Heille metsät ovat ennen kaikkea talousmetsiä mutta niillä on myös tunne- ja suojeluarvoa.
Käytännöllinen yhteismetsä
Hannu on selvittänyt tilan historiaa, ja se on vetänyt nöyräksi. Edeltävät sukupolvet ovat tehneet metsissä paljon töitä.
”Kun olen tutkinut, miten Anna Maijan suku on täällä elänyt ja minkälaiset kymmenlapsiset perheet heillä on ollut, on tullut suuri kunnioitus vanhoja sukupolvia ja tätä metsää kohtaan”, Hannu sanoo.
Lahtisilla on ollut metsää vuodesta 1975 lähtien. Nykyään omistusmuotoja on useita: on perheen yhteismetsä, yksityishenkilöiden nimissä olevaa metsää ja yrityksen nimissä olevaa metsää. Pääomistusmuoto on yhteismetsä, joka perustettiin vuonna 2011. Lahtiset ovat olleet ratkaisuun tyytyväisiä.
”Olemme todenneet sen erittäin käytännölliseksi ja hyväksi tavaksi omistaa”, Hannu sanoo.