UPMMetsä

"Jokaisella pitäisi olla puumerkki tässä elämässä"

Anna Maija ja Hannu Lahtinen haluavat huolehtia paitsi metsän tuottavuudesta, myös sen monimuotoisuudesta. He ovat suojelleet kymmenen hehtaaria metsästään.

Tumma kuusiaita humisi jännittävästi. Elettiin 1950-luvun alkua, ja Anna Maija Lahtinen oli yökylässä mummolassaan Tuupovaarassa. Talo sijaitsi metsän laidalla, ja pihan suuret kuuset näkyivät tuvan ikkunasta.

Anna Maijan oman kodin lähellä ei ollut metsää, ja siksi jylhät vanhat kuuset näyttivät hänestä pelottavilta.

”Päivällä juoksimme metsän läpi uimarannalle. Oli sielläkin isoja kuusia, mutta ne eivät olleet pelottavia, koska polku johti hiekkarannalle”, Anna Maija sanoo.

Nykyään Anna Maija ja hänen puolisonsa Hannu asuttavat tuota samaa tuupovaaralaista tilaa, Anna Maijan äidin lapsuudenkotia, ja he omistavat sitä ympäröivät metsät. Metsä on pääosin kuusikkoa, jossa on pari pientä suota ja joitakin kaskikoivikoita.

Tila on ollut Anna Maijan suvun hallussa jo kunnioitettavat 187 vuotta. Nykyinen päärakennus eli Lahtisten kotitalo on vanha kievari, joka on valmistunut vuonna 1908. Sen ikkunasta näkyy paitsi jylhiä kuusia myös peltoja, 1920-luvulla istutettuja omenapuita ja harvennettu koivikko.

Pihapiirissä on lisäksi kotimuseo ja kivinavetta, jonka Hannu on rakennuttanut uudelleen. Rakennukset ovat suojeltuja. Lahtiset ovat sitä mieltä, ettei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa tai omistaa metsää. Heille metsät ovat ennen kaikkea talousmetsiä mutta niillä on myös tunne- ja suojeluarvoa.

Käytännöllinen yhteismetsä

Hannu on selvittänyt tilan historiaa, ja se on vetänyt nöyräksi. Edeltävät sukupolvet ovat tehneet metsissä paljon töitä.

”Kun olen tutkinut, miten Anna Maijan suku on täällä elänyt ja minkälaiset kymmenlapsiset perheet heillä on ollut, on tullut suuri kunnioitus vanhoja sukupolvia ja tätä metsää kohtaan”, Hannu sanoo.

Lahtisilla on ollut metsää vuodesta 1975 lähtien. Nykyään omistusmuotoja on useita: on perheen yhteismetsä, yksityishenkilöiden nimissä olevaa metsää ja yrityksen nimissä olevaa metsää. Pääomistusmuoto on yhteismetsä, joka perustettiin vuonna 2011. Lahtiset ovat olleet ratkaisuun tyytyväisiä.

”Olemme todenneet sen erittäin käytännölliseksi ja hyväksi tavaksi omistaa”, Hannu sanoo.

Koko suvun metsätalkoot

Lahtiset ovat aina tehneet metsissään paljon itse. Mätästykset, konetyöt ja taimet ostetaan UPM:ltä, mutta muuten raivaussaha pysyy edelleen kädessä.

Kun on taimien istutuksen aika, avuksi pyydetään lapset ja sukulaiset. Talkoista on tullut jo perinne.

”Olemme kokoontuneet istutukseen aina isolla sukuporukalla. Työnjako on ollut se, että ne, jotka eivät pysty menemään metsään, hoitavat lapset ja ruuat”, Hannu sanoo.

Lahtiset kokeilevat metsänhoidossa mielellään kaikenlaista uutta. Muutama vuosi sitten he kävivät UPM:n järjestämällä retkellä kohteissa, joihin oli aiemmin tehty koneellinen taimikonhoito. Lahtiset päättivät kokeilla samaa omassa metsässään yhdellä helposti taimettuvalla alueella, jolta hakkuutähteet oli poistettu.

”Koneellisen kitkennän jälkeen kohteessa ei tarvinnut tehdä mitään. Selvisimme yhdellä käsittelyllä”, Hannu sanoo.

Suojeltu metsä puumerkkinä

Kymmenen vuotta sitten Lahtiset päättivät suojella talonsa ympäriltä kymmenen hehtaaria metsää. Suojelualueen sisään jää muun muassa vanhaa kuusikkoa, kalliojyrkänne, vanhoja mutahautoja ja koivikkoja. Lahopuuta on niin paljon, ettei hyönteishotelleja tarvita.

Ajatus metsäalueen suojelusta syntyi, kun Hannu katseli ulos lapsuudenkotinsa ikkunasta ja mietti, että tuttu maisema oli pysynyt vuodesta toiseen melko samanlaisena. Hän halusi samaa omaankin kotiinsa.

”Jokaisella ihmisellä pitäisi olla jokin puumerkki tässä elämässä. Ajattelimme, että suojeltu metsä olisi sellainen”, Hannu sanoo.

Suojelun lisäksi Lahtiset ovat kiinnittäneet huomiota luonnon monimuotoisuuteen.

He ovat halunneet pitää huolta lajien säilymisestä ja hiilinieluista ja jättäneet käsittelemättä esimerkiksi järvenrantaa, purojen varsia, lähteitä ja suosaarekkeita.

Lisäksi he pyrkivät jättämään taimikoihin 15–20 prosenttia lehtipuita ja eläimille tarpeeksi riistatiheikköjä.

”Pari vuotta sitten teimme puolentoista hehtaarin jatkuvan kasvatuksen kokeilun sekä pienaukkohakkuun. Siellä näyttäisi taimettuminen olevan hyvässä vauhdissa”, Hannu kertoo.

Kolmelle lapsenlapselle on perustettu kullekin lähiympäristöön oma puulajipuisto. Niissä kasvaa esimerkiksi mustakuusta, lehtikuusta ja serbiankuusta.

”Aukkoja emme tee suometsiin lainkaan. Olemme pyrkineet tekemään niistä puistomaisia. Siitä on seurannut se, että suo on ennallistunut ja lakat ovat palanneet”, Hannu sanoo.

UPM neuvonantajana

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen on myös yksi UPM:n tavoitteista. Sitä tuetaan esimerkiksi lisäämällä lahopuiden määrää ja monipuolistamalla puulajistoa.

Yhtiö on lisäksi sitoutunut ilmastopositiiviseen metsätalouteen eli siihen, että sen metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään.

Lahtisten metsäasiakasvastaava Joona Laukkanen ajattelee, että UPM voi tukea vastuullisesta metsänhoidosta ja luonnonsuojelusta kiinnostuneita metsänomistajia ennen kaikkea neuvonantajana. Hän on auttanut Lahtisia paitsi puukauppa-asioissa myös metsänhoitotöiden suunnittelussa.

”Suunnittelemme esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen hakkuita hyvässä yhteistyössä. Annan vinkkejä, mutta metsänomistaja totta kai päättää, mitä tehdään”, Laukkanen sanoo.

Hän kannustaa jatkuvan kasvatuksen hakkuista tai metsäalueiden suojelusta kiinnostuneita metsänomistajia ottamaan yhteyttä paikallisiin metsäasiakasvastaaviin.

”Heidän kanssaan kannattaa katsoa esimerkiksi, olisiko vanhalle metsäalueelle mahdollisuutta saada suojelurahaa valtiolta.”

Tasapaino on tärkeintä

Lahtiset eivät ole suunnitelleet suojelevansa oman kodin ympärysmetsää nykyistä suuremmalta alueelta.

Metsän taloudellinen kasvattaminen ja sen tuoma rahallinen hyöty on heille metsänomistajuudessa tärkeintä. Metsät tuovat vakautta, ja ne ovat sijoituskohde, johon kurssien heilahtelut eivät vaikuta.

”Meistä kumpikaan ei ole erityisesti puunhalaaja. Emme juuri retkeile tai marjasta. Metsästä nautitaan istumalla mökin kuistilla ja katselemalla järvelle”, Anna Maija sanoo.

Lahtiset ajattelevat, etteivät erilaiset tavat suhtautua metsään sulje toisiaan pois. Olennaista on hyvä tasapaino luonnon hyvinvoinnin ja taloudellisten hyötyjen välillä. Suojelupäätökseen he ovat olleet hyvin tyytyväisiä.

”Kun kävelen metsän läpi, tuntuu hyvältä tietää, että tämä muuten jää”, Hannu sanoo.

Artikkeli on julkaistu Metsän henki 2/2021 -lehdessä. Pääset lukemaan koko lehden täällä.