UPMMetsä

Hyvin hoidettua talousmetsää

Seija Ekholmin saarimetsässä taloudellinen kannattavuus ja monimuotoisuus kulkevat käsi kädessä. Viime vuodet on kunnostettu myrskyn jälkiä.

Hyvin hoidettua talousmetsää

Sulkavalla syksyinen aamu alkaa pilvisenä ja tuulisena. Ajelemme metsäasiakasvastaava Kati Seppäsen kanssa pitkin Vilkaharjua ja ihastelemme upeita Pihlajaveden järvimaisemia. Vekaransalmen lossin viereen on rakenteilla pitkään odotettu silta. Vekaransalmen läpi kulkee Puumala–Savonlinna-syväväylän liikenne, joten tästä etelään lipuu myös UPM:n Kaukaan tehtaille vesiteitse kuljetettava puu. Toisen lossimatkan jälkeen saavumme Tuohisaareen, jossa vastassa on metsänomistaja Seija Ekholm.

Helsingissä asuva Ekholm on viettänyt pitkälti koko kesän Savonlinnan kaupunkiin kuuluvassa Tuohisaaressa. Saarella on kesämökki ja isän perintönä Seijalle 1980-luvun alussa siirtyneet metsät.

Asta-myrskyn jälkiä

Lähdemme kiertelemään kesämökin lähistön metsiä. Nopeasti keskusteluun tulee mukaan Asta-myrsky, joka teki tuhojaan heinäkuun lopulla vuonna 2010. Savonlinnan–Sulkavan-alue oli pahimpia myrskyn silmään joutuneita alueita. Ekholmin metsää meni nurin 10 hehtaaria.

”Myrskyn jäljiltä korjattiin samana syksynä noin 5000 tukkirunkoa. Korjuuta jatkettiin seuraavana vuonna, jolloin metsästä korjattiin pois katkenneita ja muuten vaurioituneita puita lähes 3000 kappaletta. Onneksi oli metsävakuutus”, Seija huokaisee.

Myrskyn iskiessä hän oli paikan päällä Tuohisaaressa. Keskiyöllä alkoi kaatua puita. ”Oli suorastaan ihme, ettei rakennusten tai auton päälle kaatunut yksikään puu. Muuten puita oli joka paikassa pitkällään.”

Kati Seppänen aloitti työnsä UPM:n Sulkavan metsäpalvelutoimistolla juuri Asta-myrskyn aikoihin. ”Tuhojen kartoitus ja myrskypuiden korjuu kaikkinensa oli vuoden ponnistus”, Kati sanoo. Siitä alkoi yhteistyö Seijan kanssa. Yhdessä on hoidettu tuhoalueita kuntoon.

Saavumme Astan kaatamalle kaistaleelle, joka istutettiin männylle. ”Heinimme alueen pari kertaa vuodessa, reikäperkasimme ja lopuksi raivasimme niin sanotut roskapuut pois. Työmäärä on ollut melkoinen”, Seija toteaa. Kaikesta työstä huolimatta männyntaimikko on nyt täysin hirvien tuhoama. Hirvinauhat ja karkotteet eivät ole estäneet sarvipäiden ruokailua.

”Tämän taimikon kanssa on aika voimaton olo”, Seija harmittelee. Viime vuonna hän teki hirvivahinkoilmoituksen. ”Korvaus on pieni verrattuna hirvien aiheuttamaan vahinkoon, mutta onneksi sentään paikalliset hirvenmetsästäjät saivat yhden kaatoluvan lisää.”

Taimikot kunnossa

Kävelemme mökkitien varteen tarkastamaan myrskyn kaataman kaistaleen toisen reunan. Täällä kasvaa komeita, parimetrisiä männyn taimia. Seija on tarkka siitä, että taimikot hoidetaan oikeaan aikaan.

”Lahotkoon mökki, ensin hoidetaan metsät”, oli Seija todennut, kun työlistalla oli raivaus tai talon maalaus. ”Välillä tekemättömät työt ahdistavat, mutta tulee todella hyvä mieli, kun ne on hoidettu.” Sateisen kesän lopulla oli mökki maalattu ja taimet saaneet lisää kasvutilaa.

Seija on puolisonsa Reijo Hurstin kanssa rehkinyt edellisen päivän ja saanut valmiiksi syksyn urakkana olleen työmaan. ”Teen mielelläni pienten taimikkojen raivausta, mutta kasvatettavien puiden valinnan saavat ammattilaiset tehdä”, Seija sanoo.

Istutukset Seija tekee itse kotiväen kanssa. Reijo on aina työparina, ja kaksi tytärtä käy mielellään mahdollisuuksiensa mukaan istuttamassa taimia. Isompien taimikkojen raivaukset hän ostaa palveluna.

”Taimikon varhaishoito on monelle metsänomistajalle mieluisaa työtä, ja tärkein työvaihe taimikon kehittymisen kannalta. Usein kannustankin aloittamaan helpoimmista kohteista ja jättämään meille vaativimmat paikat, jos tuntuu, että omat voimat tai aika eivät riitä. Taimikonhoito on palkitsevaa, koska siinä oman työnsä jäljen näkee välittömästi”, Kati kannustaa.

Metsäsuunnitelma ohjaa metsänhoitoa

Ekholmille metsien monimuotoisuuden säilyminen on tärkeää. Hän korostaa kuitenkin, että metsät hän hoitaa perinteisellä talousmetsäajattelulla. ”Minulle tämä on metsätaloutta eli taloudellinen hyöty on etusijalla. Kestävyys säilyy, kun metsiä hoidetaan ajallaan ja oikein.” Seija korostaa myös elinvoimaisten metsien merkitystä koko Suomelle. Metsä vaatii suunnitelmallista hoitoa, jotta puusto kasvaisi ja tuottaisi arvokasta tukkipuuta.

Ekholmin metsissä on aina ollut ajantasainen metsäsuunnitelma, ja sen mukaisesti hän pyrkii metsänhoidossa etenemään. ”Kiertelen metsässä ja sitten katson, mitä metsäsuunnitelma kertoo. Katin kanssa keskustelemme, mitä pitäisi hoitaa tiettynä aikana ja laitamme työt kiireellisyysjärjestykseen.”

Yhteistyöstä hyötyä molemmille

Tuuli yltyy, joten siirrymme sisätiloihin kahville. Mökin terassilla odottavat huolletut raivaussahat. Ne ovat tämän syksyn työt tehneet.

Metsäasiakasvastaava Kati Seppänen on tervetullut vieras Seijan mökille. Tuvan pöydän ääressä on useasti pohdittu metsäasioita. Katin toimialueeseen kuuluvat Sulkava, vähän Puumalaa ja vähän Savonlinnaa. Saimaan vesistön rikkomalla alueella luontaiset kulkuyhteydet ratkaisevat toimialueen.

”Hoidan mielelläni asiat kasvotusten. Vähintään kerran kesässä käymme Katin kanssa läpi metsien tilanteen ja -mietimme yhdessä ongelmatilanteita. Tunnemme kumpikin metsät läpikotaisin. Toisen mielipiteen arvaa jo sanomattakin”, Seija naurahtaa.

Seijasta huokuu se, että metsä on hänelle tärkeä niin harrastuksena kuin tulon lähteenäkin. Hän on omistanut isänsä kotitilan metsät jo lähes neljänkymmenen vuoden ajan. Puukauppatuloja hän on sijoittanut pääosin asuntoihin. ”Nuorelle metsänomistajalle tuli melkoisena yllätyksenä, mitä kaikkea metsänomistaminen on. Mutta kantapään kautta olen oppinut. Itse töitä tekemällä syntyy side metsään.” Kun Seija jäi viisi vuotta sitten arkkitehdin töistä eläkkeelle, antoivat työkaverit lahjaksi metsätyökäsineet. -Kovassa käytössä ne ovatkin olleet.

 

Artikkeli on julkaistu aiemmin pidempänä versiona Metsän henki -lehdessä 4/2018.

 

Seija Ekholmin saarimetsässä taloudellinen kannattavuus ja monimuotoisuus kulkevat käsi kädessä. Katso video!