Kuka olet?
Olen Johanna Puranen. Olen syntynyt Virtasalmella, mutta asetuin jo pienenä asumaan Mäntyharjulle äitini kotimaisemiin. Palasin opiskeluvuosien jälkeen Mäntyharjulle, ja oman talon myötä olen juurtunut sen metsäisiin järvimaisemiin. Perheeseeni kuuluu avopuoliso.
Miten päädyit metsäasiakasvastaavaksi?
Kasvoin metsien ja peltojen keskellä, joten metsätalouden opiskelu oli luonnollinen suunta. Opiskelin insinööriksi Tammisaaressa (nykyistä Raaseporia), ihan vain mielenkiinnosta ruotsin kieleen (Så kundtjänsten går också på svenska!). Olen työskennellyt aiemmin Metsänhoitoyhdistyksellä ja Postilla.
Mitä metsä sinulle merkitsee?
Metsä on minulle paikka elää, työskennellä ja harrastaa. Auttelin jo lapsena navettatöissä, ja myöhemmin kotona on tullut tutuksi metsätyöt sekä erilaiset koneet.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Työpäiväni koostuvat metsäkäynneistä useimmiten asiakkaan kanssa ja toimistoajasta tietokoneen ääressä. Kahta täysin samanlaista päivää ei silti ole.
Miten vastuullinen metsien käyttö konkretisoituu omassa työssäsi?
Metsiä hoidetaan eri lähtökohdista, mutta kuitenkin samojen lakien ja suositusten nojalla, huomioiden myös ympäristö ja luonnonhoito. Minulla on työssäni vastuu neuvoa ja ohjata metsänomistajia, kuinka käyttää metsiä vastuullisesti.
Onko sinulla itselläsi metsää?
Omistan metsää kotiseuduillani Pieksämäellä sekä Mäntyharjulla. Parasta metsänomistajuudessa on nähdä omien kättensä jäljet. Olen tehnyt istutus- ja raivaustöitä mahdollisuuksien mukaan itse.
Mikä on mottosi?
Kaikki järjestyy aikanaan.
Mikä on paras muistosi metsästä?
Hyviä muistoja metsästä on paljon. Esimerkiksi se, kun olen saanut viettää myös puolisoni kanssa aikaa metsähommissa.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Vapaa-ajallani hoidan pihapiiriä ja ulkoilen, sekä teen metsänhoitotöitä. Marjastus ja sienestys kuuluvat myös harrastuksiini. Se on parasta metsien hyödyntämistä. Lisäksi olen osallistunut puolisoni innoittamana harrasterallitouhuihin.
Mitä vinkkejä antaisit metsänhoitoon?
Taimikonhoitotyöt kannattaa tehdä ajallaan. Hyvin syntynyt taimikko menee vähän kuin hukkaan, jos se jätetään heinän tai vesakon sekaan riutumaan.