Kuka olet?
Olen Janne Riihiaho ja kotoosin Etelä-Pohojanmaalta Isoostakyrööstä. Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi omaa lasta sekä vaimon kolome lasta hänen aikaasemmasta liitosta.
Miten päädyit metsäasiakasvastaavaksi?
Kyllähän se kipinä ammattihin tais tulla jo niin sanootusti äireen mairos. Isäni teki työuransa kokonaisuuressaan yhtiön palavelukses korjuu- ja kuljetustehtävis, ja oomma käyny myäs saman opinahajon eli Tuomarniemen mettäoppilaitoksen Ähtäris lukion jäläkehen.
Isäni valamistui vuanna 1972 mettäteknikoksi ja minä 26 vuatta peräs vuanna 1998 mettätalousinsinööriksi. Savotoolla oon käyny jo piänestä pitäen nuuskuttelemas pihkan tuaksua ja koneeta ihimettelemäs sekä metsurien tililappoja hakemas.
Oon ostanu puuta ja myyny mettäpalaveluuta 20 vuatta Keski-Suames ja sitä ennen kolome vuatta korjuutyänjohtajana ja yhtiön omien mettien hoirosta vastaavana Itä-Suames Simpeleellä. Vois sanua jotta mettämiäs koko ikäni.
Mitä metsä sinulle merkitsee?
Vois ykskantahan toreta jotta valtavasti, eli tärkiä elementti ollu läpi elämän.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Tyäpäivä nykyään jakaantuu meleko tarkkahan pualiksi tiatokoneen ääres ja toinen puali asiakkairen luona sekä maastotöis lähinnä suunnitellen.
Onko sinulla itselläsi metsää?
Piäni pläntti on tullu matkan varrella hommattua, jotta pääsöö sanomahan olevansa mettänomistaja ittekki.
Mikä on mottosi?
Mettäs pärijää aina.
Mikä on paras muisto metsästä?
Niitähän on kertyny poloven korkuusesta asti monia hianoja muistoja, mutta kyllähän se aina sykähryttää, kun huuhkaja lähtöö pään päältä puusta siivillensä. On se melekoosen isoo ja komia lintu, sarvet ja kaikki. Minkäälaasta siipien suhinaa eikä ääntä kuulu, siinä aika pysähtyy ja vähä jopa kylymät färehet tuntoo selekäpiis kokenehempiki kulukia. Juuri sillä hetkellä on mettä melekoosen mystinen paikka oleella, mutta vain sen piänen hetken.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Suomenajokoira on viäny mun syrämmen jo piänenä, eli mettäs nuatiolla makkaraa paistellen ja ajokoiran ajomusiikkia kuunnellen. Liikunta mones muaros on myäs kulukenu mukana vahavasti, joten pallot, sukset ja luistimet sekä lenkkitossut on tullu vuasien varrella tutuuksi. Vanhemmalla iällä alootin myäs VPK-toiminnan tässä paikallisessa Korpilahden VPK:ssa.
Mitä vinkkejä antaisit metsänhoitoon?
Parempi aikaasin ku aivan liian myähään, muttei hätäällen. Silloon mettä kiittää ja kustannukset pysyy hallinnas ja tulojaki rapsahteloo tasaasesti.