Metsäteollisuus perustuu metsien käytölle, miten se voi ylipäätään olla vastuullista?
Kaikki luonnonvarojen käyttö pitäisi aina olla ehdottoman vastuullista. Puupohjaiset tuotteet ja materiaalit ovat uusiutuvia ja kierrätettäviä, ja niillä korvataan fossiilipohjaisia materiaaleja. Puuta käytetään esimerkiksi hygieniatuotteissa ja rakentamisessa, biopolttoaineissa, biokemikaaleissa sekä tarra- ja pakkausmateriaaleissa, joille on kasvava kysyntä.
Puun käytön moni hyväksyykin, mutta hakkuut ovatkin sitten toinen juttu. Ilman hakkuita ei puuta kuitenkaan ole saatavissa, joten kyse on siitä, miten hakkuita toteutetaan.
Puun käyttö ei saa aiheuttaa metsäkatoa. Peruslähtökohtana pitää aina olla se, että metsät pysyvät metsinä ja ne kasvavat enemmän kuin niitä käytetään. Puu sitoo ilmakehästä hiilidioksidia nimenomaan kasvaessaan, joten myös ilmaston kannalta metsien kasvusta kannattaa pitää huolta.
Metsätalous ei myöskään saisi aiheuttaa luontokatoa. UPM on sitoutunut omissa metsissään siihen, että toiminnallamme on nettopositiivinen vaikutus luonnon monimuotoisuudelle. Luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon jokapäiväisessä tekemisessä niin töiden suunnittelu- kuin toteutusvaiheessa.
On hyvä muistaa, että metsäteollisuudella ja metsätaloudella on myös valtava taloudellinen vaikutus Suomessa. Yhteenlaskettuna metsäteollisuuden ja metsätalouden kokonaisverokertymä oli vuonna 2018 noin 3,6 miljardia euroa (Metsäteollisuus ry). EY:n raportin mukaan metsäteollisuuden kokonaistyöllistävyys oli vuonna 2018 lähes 74 000 henkilöä, kun huomioidaan myös toimialan epäsuora työllisyysvaikutus muilla toimialoilla.
Hakkuumäärät herättävät paljon keskustelua, ja erityisesti avohakkuut. Voisiko hakkuita vähentää ja avohakkuista luopua kokonaan?
Suomen metsäpinta-alasta noin 86 % on talousmetsäkäytössä, ja talousmetsien pinta-alasta hakataan vuosittain noin 1,5 %. Suomen hakkuista tänä päivänä noin 30 % on avohakkuita (forest.fi).
Mikäli avohakkuista luovuttaisiin, tulisi hakkuiden piirissä olevaa metsäpinta-alaa laajentaa huomattavasti – tai vaihtoehtoisesti lakkauttaa merkittävä osa metsäteollisuuden toiminnasta ja työpaikoista Suomessa. Metsien ja siten hiilinielujen kokonaiskasvu todennäköisesti myös hidastuisi, koska jatkuvapeitteisen metsän kasvu jää hitaammaksi kuin avohakkuiden jälkeen kasvavan metsän kasvu. Ilman avohakkuita vähenisi myös paahteiset aukiot, joista monet metsälajeista, kuten monet perhoset ja hyönteiset, ovat riippuvaisia.
Viime vuosina puutuotteiden kysyntä maailmalla on kasvanut kuluttajien ja asiakkaiden halutessa siirtyä fossiilisista tuotteista uusiutuviin materiaaleihin. Mikäli hakkuumääriä halutaan Suomessa pienentää, tarkoittaa se myös metsäteollisuuden ja -työpaikkojen leikkaamista Suomessa, jossa metsien kasvusta on kuitenkin osattu pitää huolta – uusiutuvien tarvetta ja kysyntää se ei kuitenkaan rajoita.
Jos vielä kuitenkin pysytään avohakkuissa, niin kuka niistä päättää? Suositteleeko UPM metsänomistajille aina avohakkuita?
Jokainen metsänomistaja päättää, miten he haluavat metsiään käyttää. Metsänomistajille kyse on heidän omaisuudestaan, jonka käyttöä ja kehittymistä mietitään usein yli sukupolvien, ja siksi heidänkin intresseissään on mahdollisimman kestävä ja vastuullinen metsänkäyttö. Keskustelemme metsänomistajan kanssa hänen tavoitteistaan ja sitten katsotaan, millaiset kasvatusmenetelmät sopisivat parhaiten kyseiselle alueelle ja tukemaan metsänomistajan tavoitteita.
Nykyisin käytössä olevat jatkuvan kasvatuksen menetelmät ovat vielä varsin uusia. Metsälain uudistuksen yhteydessä vuonna 2015 mahdollistettiin jatkuvan kasvatuksen menetelmien aiempaa laajempi käyttö.
Metsänkasvatus Suomessa on siis pohjannut jaksolliseen kasvatukseen, jossa metsä harvennetaan tyypillisesti kaksi kolme kertaa ennen päätehakkuuta eli avohakkuuta. Näin ollen suurin osa hakkuista on jaksolliseen menetelmään kuuluvia harvennuksia.
Jos päätettäisiin, että metsä siirtyy huomenna jatkuvaan kasvatukseen, siinä menisi silti paljon aikaa, sillä puiden kiertoaika on 70–100 vuotta. Jaksollisesti kasvatetussa metsässä suurin osa puista on samanikäisiä ja samankokoisia, varttuneista metsistä puuttuvat usein taimet ja nuorista metsistä suuremmat puut.
Kestää kymmeniä vuosia saada jaksollisesta metsästä jatkuvan kasvatuksen metsä. Kaikissa kohteissa jatkuva kasvatus ei ole edes mahdollista tai järkevää kasvupaikasta, puulajista tai metsän uudistumiskyvystä johtuen. Sen sijaan jatkuva kasvatus sopii erittäin hyvin esimerkiksi reheville turvemaille, jotka usein taimettuvat tehokkaasti. Siksi me käytämme omissa metsissämme rehevillä ojitetuilla soilla jatkuvaa kasvatusta. Tuemme myös jatkuvaan kasvatukseen liittyvää tutkimusta ja haemme mahdollisuuksia jatkuvan kasvatuksen lisäämiseen.
Miten luonnon monimuotoisuutta voi vaalia, onko se edes mahdollista ilman metsän totaalisuojelua?
Tärkeintä on, että arvokkaimmat elinympäristöt ovat metsätalouskäytön ulkopuolella ja toisaalta että talousmetsissä tehdään tehokkaita ja vaikuttavia luonnonhoidon tekoja.
UPM:n metsissä suojelussa tai rajoitetussa käytössä on 16 %, ja tavoite on, että tämä luku kasvaa koko ajan.
Joskus suojelun sijaan elinolosuhteiden parantaminen talousmetsissä tarkoittaa kuitenkin nimenomaan hakkuita ja luonnonhoitotoimenpiteitä. Suomen metsien uhanalaisista lajeista yli puolet elää lehdoissa ja harjujen paahderinteillä. Nämä elinympäristöt edustavat kuitenkin vain 3 % metsäpinta-alasta. Näitä lajeja uhkaakin metsien umpeenkasvu.
Lehdon tunnistaa, kun iskee lapiolla maahan. Jos sieltä tulee mustaa multaa vastaan, kyse on lehdosta. Lehtoja on vähän, koska parhaimmat ja rehevimmät kasvupaikat on tyypillisesti raivattu pelloiksi. Harjujen paahderinteet taas ovat harjujen eteläisiä rinteitä, joissa on oma ääriolosuhteisiin erikoistunut lajistonsa.
Luonnon monimuotoisuus otetaan ylipäätään huomioon jokapäiväisessä tekemisessä niin töiden suunnittelu- kuin toteutusvaiheessa esimerkiksi säästämällä lahopuuta ja eläviä säästöpuita tulevaisuuden lahopuiksi, huomioimalla arvokkaat elinympäristöt ja jättämällä vesistöjen ympärille suojavyöhykkeitä. UPM on sitoutunut omissa metsissään siihen, että toiminnallamme on nettopositiivinen vaikutus luonnon monimuotoisuudelle. Tämän todentamiseksi meillä on numeeriset indikaattorit, joilla kehitystä mitataan. Näitä ovat esimerkiksi arvokkaiden elinympäristöjen suojeleminen, lehtipuiden määrä metsissä sekä lahopuiden määrä. Lisäämällä lahopuun määrää ja lehtipuiden osuutta metsissä tavoitellaan erilaisten, luonnonmetsille ominaisten piirteiden lisäämistä talousmetsissä ja siten turvataan useiden uhanalaisten metsälajien elinolosuhteet. Seuraamme mittareita tarkasti.
Puhutte paljon lahopuusta, mutta mitä hyötyä on lahopuusta ja miten varmistetaan, että sitä on riittävästi?
Lahopuu on yksi keskeisimmistä metsälajien elin- ja pesimisympäristöistä. Yli viidennes Suomen metsälajeista on riippuvainen lahopuusta jossakin elämänsä vaiheessa. Omissa metsissämme säästämme lähtökohtaisesti kaiken lahopuun. Lisäksi hakkuiden yhteydessä metsään jätetään säästöpuita, eli pystyyn jätetään lahopuiden lisäksi myös eläviä puita. Osa elävistä säästöpuista jää pystyyn vuosikymmeniksi ja osa kaatuu tai muuten kuolee nopeammin. Tavoitteenamme on tuplata lahopuun määrä omissa metsissämme.
Säästöpuiden tarkoituksena on varmistaa lahopuujatkumo, eli että kaikissa metsän kierron vaiheissa kohteilla on eri lahoasteen, eri asennossa olevaa ja eri puulajien lahopuuta. Lahopuujatkumon turvaaminen on yksi keskeisimmistä talousmetsien luonnonhoidon menetelmistä. Säästöpuut muodostavat aikanaan myös vanhoja puita, joilla on oma merkityksensä luonnolle.
Kesällä 2022 uutisoitiin, että Suomen maankäyttösektori olisikin muuttumassa nieluista päästöiksi, koska metsiä hakataan niin paljon. Mikä on UPM:n näkemys tähän?
Maankäyttösektori pitää sisällään runsaasti muitakin osa-alueita kuin metsät. Metsät ovat edelleen vahva nielu ja kasvavat enemmän kuin niitä käytetään, mutta on tietysti huolestuttavaa, jos kehitys jatkuu niin, että maankäyttösektorin hiilinielut pienenevät. Kestävän liiketoiminnan ja omien vastuullisuustavoitteidemme vuoksi hakkuiden on jatkossakin oltava kestävällä tasolla. Tätä edellyttää myös molemmat käyttämämme metsäsertifikaatit.
Hakkuumäärien lisäksi voidaan vaikuttaa siihen, miten metsämme kasvavat. Hiilensidonnan näkökulmasta nuoremmat metsät ovat tehokkaimpia. Kun kasvu hidastuu metsän vanhetessa, hiilensidonta hidastuu. Jossain vaiheessa puun kasvu loppuu, minkä jälkeen hiilensidontakin loppuu ja sen jälkeen puu on vain hiilivarasto. Parhaimmillaan puu jatkaakin puurakentamisessa tai muussa käytössä hiilivarastona, ja metsässä on uusi hiilinielu kasvamassa.
Kaiken kaikkiaan Suomi on metsien käytössä vastuullinen maa. Täällä on tarkka sääntely ja valvonta. Lisäksi metsäsertifikaatit kattavat 90 % metsäpinta-alastamme. Monet uusiutuvat, puupohjaiset tuotteet ovat olennaisia ihmisten arjessa. Jos me emme hyödynnä metsiämme, on todennäköistä, että puuraaka-ainetta hankitaan yhä enenevissä määrin maista, joissa metsienkäyttö ei ole yhtä vastuullista. Ilmastoasiat ovat globaaleja.
Millaisia virheitä metsäteollisuudessa on tehty ja onko niistä opittu? Mitä UPM tekee nykyään toisin?
Historian saatossa moni asia on muuttunut tiedon lisääntyessä, näin myös metsätaloudessa. Ennen esimerkiksi aidosti ajateltiin, että lahopuu on huonoksi talousmetsille ja puhuttiin ”metsähygieniasta”, tänä päivänä lahopuuta nimenomaan halutaan lisätä, kun on ymmärretty sen merkitys.
Myös aikoinaan tehty soiden laajamittainen ojittaminen on ollut osittain tarpeetonta. Se ei tarkoita, että sitä ei olisi pitänyt tehdä ollenkaan, mutta Suomessa on ojitettu paljon myös kohteita, joissa ei ole ollut mitään edellytyksiä metsänkasvatukseen. Nyt on helppo nähdä, että ne ojitukset olisi pitänyt jättää tekemättä.
Minkälaista yhteistyötä UPM tekee esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöjen kanssa?
Teemme paljonkin. Luonnonsuojelujärjestöillä on monesti hyvin spesifistä erityisosaamista esimerkiksi lajien osalta. Esimerkiksi Sääksisäätiön kanssa meillä on ollut jo kymmenien vuosien ajan yhteistyötä. Sääksisäätiön tarkoituksena on edistää petolintujen suojelua, seurantaa ja tutkimusta. Heidän kanssaan olemme tehneet ohjeistuksen sääksen pesien läheisyydessä toimimisesta ja parantaneet tekopesäverkostoa.
Lintuaktiivien kanssa olemme tehneet yhteistyötä, jossa UPM:n metsässä on tehty maisematason suunnittelua ja hoitotoimenpiteitä siten, että alueella esiintyville kuukkeleille on riittävästi sopivia elinympäristöjä nyt ja tulevaisuudessa.
Pidämme myös meihin kriittisesti suhtautuvien ryhmien kanssa yllä keskusteluyhteyttä ja juttelemme säännöllisin väliajoin.
Viimeksi syyskuussa olimme esimerkiksi Greenpeacen ja Luontoliiton asiantuntijoiden kanssa keskustelemassa metsässä UPM:n toiminnasta, metsien käytöstä ja yhteistyön tiivistämismahdollisuuksista.
Jos olemme tehneet jonkun virheen, se huomataan yleensä hyvin nopeasti. Virheet pitää tietysti korjata. Saamme ajoittain luontojärjestöiltä kritiikkiä toiminnastamme. Osasta tapauksista olemme eri mieltä, mutta monesti järjestöjen tekemät havainnot ovat olleet myös oikeita. Kritiikin avulla siis myös opimme ja parhaassa tapauksessa pystyneet yhdessä kehittämään toimintaamme. Sidosryhmäyhteistyöllä ja keskustelulla kriittisten ryhmien kanssa on siis vaikutusta meidän toimintaamme ja siksi haluamme sitä käydä jatkossakin.