UPMMetsä

Vihdantuoksuinen win win win

05/20/2020 08:05:04

Sen tuoksu, sen keväiset toivoa herättävät hiirenkorvat ja suomalaisen suven lehvästö. Rungossa mustaa valkoisella. Rauduskoivu.

UPM kaksinkertaistaa lehtipuuston määrän omissa metsissään, eli viidesosaan kokonaispuustosta. Tämä tarkoittaa puuntuotannon vahvistumista, positiivista kehitystä tuhansille metsälajeille ja metsien valmiuden parantumista ilmastonmuutoksen aiheuttamia sääilmiöitä ja hyönteistuhoja vastaan. Kehittyvä metsätalous on monitavoitteista, ja eri tavoitteet tukevat toisiaan.

Yhtiön omalla taimitarhalla on valmistauduttu koivun viljelyn lisäämiseen, ja taimikonhoito- ja metsien harvennusohjeissa nostetaan kasvatettavan lehtipuuston määrä uudelle tasolle. Harvalukuisemmat lehtipuut, joiden merkitys on jo aiemmin korostunut ympäristöohjeissa, sijoitetaan yhä vahvemmin tulevaisuutta kohtaavalla alustalle. Tulevaisuuteen, missä luontomme olosuhteet muuttuvat.

Lehtipuuosuuden lisääminen ei nykytiedon valossa heikennä havupuiden kasvuvoimaa. Lehtipuiden vuosittainen karikesyöttö toimii ravintokapselina havupuillekin, ja metsää monipuolistava sienilajisto nostaa koko puuston tuloskuntoa. Useat puulajit tulevat tarjoamaan raaka-ainevaihtoehtoja kuumasta hehkuvalle metsätalouden tuotekehitykselle.

Puulajivalinnat ovat keskeisin vaikuttaja metsissä esiintyvään lajistoon. Jokainen puulaji on kerännyt ympärilleen valtaisan kyseisen puulajin varassa elävän lajijoukon. Puulajeilla ja lehtisekametsillä vaikutetaan linnustoon, sienilajistoon, rungon sammaliin ja jäkäliin sekä hyönteisiin, jotka toukkana syövät puiden lehtiä. Lajimäärän kasvu ja lajien keskinäinen kilpailu luovat ekosysteemiin tasapainoa vähentäen riskiä yksittäisten lajien ylivallalle ja niiden aiheuttamille vahingoille. Luonnon monimuotoisuus on biotalousvakuutus.

Suomessa viljellään luontaisia mäntyä, kuusta ja koivua, meille jääkauden jälkeen levinneitä puulajeja. Vaikka kyseessä on mittava teollinen raaka-aineen tuotanto, varsinaista maankäytön muutosta, konversiota ei tapahdu. Tästä tulee luoda biotalouden kilpailuetua jo itsessään. Puuhun sitoutuva alkuaine hiili on samaa hiiltä kaikissa maailman puissa, eikä ilmastovaikutusten näkökulmasta puulajilla ole merkitystä. Mutta metsälajit tunnistavat puun.

Koivun osuuden lisäämisen rinnalla tehdään sinnikästä ja todella mielenkiintoista työtä muiden lehtipuiden viljelyn kehittämiseksi. Tänä vuonna taimitarhallamme on kasvatettu tuhansia tammen ja tervalepän taimia. Tammen istutusta kuusikohteilla esimerkiksi säästöpuuryhmien ympärille on ryhdytty testaamaan. Näin ennakoidaan myös ilmastonmuutoksen tuomia muutoksia suomalaisessa luonnossa. Haavat, raita, jalot lehtipuut, lepät, tuomi ja pihlaja ovat jo aiemmin vakiinnuttaneet asemansa säästöpuustona metsätalouden toimenpiteissä. Näissä kaikissa on oma lajistonsa niin elävillä kuin lahoavilla puilla.

Viisailla puulajivalinnoilla varmistamme biotaloutemme perustan ja parannamme metsäluonnon hyvinvointia. Rauduskoivuinen vihta on ikiaikainen suomalainen perinne, joka sopii tunnukseksi myös tulevaisuuden metsälle. Lisätään löylyä ja jatketaan kehittämistä!