UPMMetsä

Metsänhoidon menetelmiä tulee kehittää, mutta avohakkuu ei ole kipupiste

10/22/2019 09:20:02

Avohakkuille kehitetään vaihtoehtoja. Avohakkuun korvaava uudistusmenetelmä voi olla perusteltu monestakin syystä. Tavoite voi liittyä esimerkiksi kohteen maisema-arvoihin, virkistyskäyttöön, lajistoon tai vesiensuojeluun. Jos metsänomistajalla on puuntuotannollinen tavoite, uudistusmenetelmään liittyvät riskit on tärkeä tunnistaa. Kaikki nämä ovat kohdekohtaisesti tunnistettavia asioita.

Metsänhoidon menetelmiä tulee kehittää, mutta avohakkuu ei ole kipupiste

Vaikka metsien uudistusmenetelmiä tulee monipuolistaa, kestävyyden pelastavaksi enkeliksi jatkuvasta kasvatuksesta ei ole. Ei puuntuotannon, ei ympäristön eikä monikäytön näkökulmasta.

Uudistusmenetelmä ei ratkaise monimuotoisuuden kehitystä

Taloudellisesti perusteltu uudistaminen voidaan tehdä ympäristön kannalta sekä avohakkuun että jatkuvan kasvatuksen mallissa hyvin tai huonosti. Keskeisiä kysymyksiä luonnon monimuotoisuuden kannalta on, lisääntyykö lahopuusto uudistettavassa metsässä, millaiset puulajisuhteet kohteelle halutaan ja missä määrin metsikköön luodaan rakenteellista vaihtelua. Kaikki nämä muutokset tapahtuvat metsissä pikkuhiljaa ajan kuluessa, ja kysymys on luonnonhoidon perusteista. Jos näitä muutoksia käynnistäviä toimenpiteitä ei toteuteta metsiä uudistettaessa, se ei ole itse uudistusmenetelmän vika.

Avohakkuu ja ekologinen kompensaatio

Hallitusohjelmassa on rohkeita kirjauksia ekologisesta kompensaatiosta. Kompensaatio on kautta aikain leivottu sisään metsien suunnitteluun ja jaksoittaiseen metsänkäsittelyyn: hakattava puusto korvautuu toisaalla. Sama korvautuvuusperiaate kohdentuu nykyaikaisessa metsätaloudessa myös muuhun lajistoon. Avohakkuussa kyseisessä metsikössä heikentyneet tai hävinneet lajiesiintymät korvautuvat toisaalla metsämaisemassa.

Kun uusia kompensaatiomalleja kehitetään, tätä metsätalouden harjoittamiseen liittyvää ekologisen kompensaation toimivuutta on hyvä tarkastella teoriassa ja käytännössä. Eri lajit palautuvat metsikköön eri aikaan. Viimeisimpiä lienee tuoreiden kankaiden kämmekkä yövilkka, jota ei juurikaan tapaa alle 50-vuotiaista metsistä.

Lehto- ja harjumetsien uudistaminen uhanalaisten lajien suojelussa

Lehto- ja harjumetsissä elää puolet metsiemme uhanalaisista lajeista. Näiden elinympäristöjen käsittelyllä on suuri merkitys juuri nyt, kun mietitään seuraavan uhanalaisarvioinnin, punaisen kirjan sisältöä vuosikymmenen päästä. Lehto- ja harjulajeista merkittävä osa kilpailee elintilasta puiden kanssa. Kuusettuneet lehdot voivat olla hyvinkin vähälajisia, mutta avohakkuu ja maanmuokkaus räjäyttää lajimäärän korkealle. Useissa lehdoissa lehtopensaiden siemenvarastot aukeavat maanmuokkauksessa, ja kohteelle ilmaantuu myöhemmin uhanalaisiakin lajeja, kuten lehtokuusaman varassa eläviä hyönteisiä.

Metsien varhaissukkessio lajiston kannalta

Jaksottaista metsien käsittelyä ja avohakkuuta on perinteisesti puolustettu sillä, että se jäljittelee pohjoisen havumetsävyöhykkeen häiriöitä, myrskytuhoja ja metsäpaloja. Tämä on paljolti tottakin, vaikka myrskyn luoma lahopuuresurssi ei sellaisenaan toteudu talousmetsässä. Paloympäristöjen lajit vaativat erilliset kulotuskohteensa, eikä palamattoman aukean happamuus ja maaperän muut ominaisuudet täysin vastaa luontaisia olosuhteita.

Hakkuuaukea on kuitenkin lajistoltaan hyvin runsas, ja monille lajeille ainoa kasvuympäristö. Monipuolinen kasvillisuus saa elintilan siksi aikaa, kunnes puusto taas valtaa kohteen voittaen kilpailussa ruohot ja heinät. Näiden lajien seurassa elävät ravintokasviensa perässä lentävät hyönteiset.

Biodiversiteettikeskusteluun aiheestakin päässeille pölyttäjille metsäkasvillisuuden varhaisvaihe on varsin otollinen. Monet aukeiden elinympäristöjen linnut, kuten pikkulepinkäinen ja pensastasku, pesivät yhtä lailla avohakkuulla kuin maatalousympäristössä. Villiyrttien kerääjälle hakkuuaukea tarjoaa lajistoltaan monipuolisen kohteen ja runsaan saaliin. Vaikka osa lahottajalajeista vaatii ikimetsänsä, merkittävä osa tästä lajistosta menestyy myös nuoremmissa metsissä, jos vain lahopuuta löytyy.

Kehittyvässä metsätaloudessa tavoitteet ja toimenpiteet monipuolistuvat. Metsikkötason toimenpiteissä tulee samalla nähdä metsämaisema laajemmin ja luonnonprosessien hitaudesta syntyvä ajallinen viive.

Näytä lisää