UPMMetsä

Kääpäkutsuilla

05/19/2020 06:25:27

Jos et tiedä sienistä paljon, tiedät metsistä vähän. Suuri osa metsälajeista on sieniä, ja koko metsä toimii sienten tahdissa. Puidenkin kasvu ja terveys on suurilajisen sienistön armoilla ja komennossa. Osa sienistä on uhanalaisia esimerkiksi talousmetsien lahopuuston vähyyden vuoksi. Suojelukeinoja on paljon, ja tarvitaan myös uusia innovaatioita.

Yksi innovaatio on silmieni edessä, kun pora kairautuu puun sisuksiin, ja maassa makaavasta puusta irtoavat lastu ja puru päätyvät muovitaskuun DNA-tutkimuksia varten. Niissä selvitetään, mitä lahottajasieniä puussa kasvaa rihmastona. Saan seurata suomalaisten huippututkijoiden millintarkkaa työtä. Syntyneisiin reikiin työnnetään puutappeja, joissa on mystisen ja äärimmäisen uhanalaisen keltakerroskäävän rihmastoa. Reikiin tehdään suljettu ovi vahalla, jotta kääpä saa kotirauhan kutsumattomilta vierailta. Reikiä on kolmen ryhmissä, ne ovat 10 cm syviä ja jokaisessa reiässä on kaksi tappia. Näin pyritään luomaan etulyöntiasema istutetulle sienelle ja sen rihmastolle puun sisällä käytävää, sienten välistä kilpailua silmällä pitäen.

Olemme kymenlaaksolaisessa metsässä, joka on uudistettu joitakin vuosia sitten. Kasvavat puut ovat siis pieniä, paitsi säästöpuiksi jätetyt haavat. Niitä on vielä joukoittain pystyssä useana ryhmänä. Ensimmäiset kymmenkunta ovat kaatuneet ehkä kolme tai neljä vuotta sitten, pian hakkuun jälkeen. Osa näistä haapamaapuista on valittu Luonnonvarakeskuksen tutkimukseen, jonka se toteuttaa yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa.

Tutkimushankkeen tavoitteena on selvittää, voiko uhanalaisia lahottajasieniä siirtää istutuksen keinoin uusille alueille. Tuloksia siirrettyjen rihmastojen itävyydestä ja kyvystä muodostaa itiöitä tuottavia kääpiä, itiöemiä, selviää muutaman vuoden kuluessa. Mikäli menetelmä toimii, tarvitaan suojelupoliittinen keskustelu siitä, halutaanko tällainen suojelukeino ottaa laajemmin käyttöön. Onnistuneita ja hyväksyttyjä siirtoistutuksia on tehty mm. perhosilla. Nyt istutettava keltakerroskääpä on yksi noin 20 uhanalaisesta kääpälajista, joita tutkijat ovat hankkeeseen valinneet.

UPM:n tavoitteena on seurata tuloksia käytännön metsätaloustoimijan näkökulmasta. Kohteet on valittu niin, että lajien pitkäaikainen menestyminen alueella on arvioitu mahdolliseksi ennakoidun lahopuuston kehityksen mukaan. Tutkimusalueet ovat joko pysyvästi suojelluissa metsissä, säästöpuukohteissa tai monimuotoisuuden teemakohteilla, joilta edelleen korjataan puuta.

Tavoite lisätä systemaattisesti lahopuuta kuuluu yhtiön monimuotoisuusohjelmaan. Ohjelman kunnianhimoisena tavoitteena on kääntää metsälajiston hupeneminen nousuun. Lahopuun lisääminen tuli osaksi metsätalouden käytäntöjä 1990-luvulla. Nykyisin järeä runkolahopuu lisääntyy säästöpuista, hakkuiden ulkopuolelle jätetyissä rantametsissä, avainbiotoopeilla sekä muilla suojelualueilla.

Yksittäisen lahopuun lahoamisprosessi on pitkä, se voi kestää saman ajan kuin puun elinkaari. Jokaisella puulajilla ja lahoasteella elää oma sienilajistonsa, ja monilla lajeilla on muitakin vaatimuksia kasvupaikan suhteen. On tärkeä muistaa, että lahopuu ja lahopuulla elävät lajit eivät ole missään nimessä pelkkä metsälajiston suojelua koskeva kysymys. Lahopuulla on merkittävä rooli ravinteiden kierrossa, juurisienten elinvoimaisuudessa, ja ne muokkaavat maaperän kemiaa ja fysiikkaa.

Elämme mielenkiintoista aikaa, sillä olemme muutostilassa. Sienilajistoa on alkanut levitä luontaisesti talousmetsiin muodostuneelle lahopuulle erityisesti viime vuosien aikana. Lahopuulla elävä lajisto monipuolistuu nyt siellä, missä lahopuuta on pitkäjänteisimmin lisätty. Huomion arvoista on myös se, että uhanalaisenkin lajiston löytyminen on nyt joka vuosi helpompaa ja todennäköisempää.

Tutkijat seuraavat siirtoistuttujen kääpien elämää vuosittain. Jännitys kohoaa, kun odotamme rungon kylkeen paljain silmin nähtävää kääpää, itse itiöemää. Tuleeko lajista uudella kohteella lisääntymiskykyinen? Jatkuuko sen elämä uudella paikalla?