Suomessa on viime vuosina ollut myrskyjen aiheuttamia laajoja metsätuhoja poikkeuksellisen paljon, mutta tutkijoiden mukaan myrskyjen lukumäärä ei ole lisääntynyt, vaan myrskytuulien voimakkuus on kasvanut. Ilmastonmuutos lisää vahinkoriskiä myös tulevaisuudessa, sillä myrskyjen voimistuminen ja roudattomuus ovat huono yhdistelmä metsälle.
Jo yli 20 m/s puhaltava puuskittainen tuuli voi tehdä suuria tuhoja metsässä. Erityisesti syksyisin, kun maa on kosteaa, puut kaatuvat voimakkaassa tuulessa helpommin kuin esimerkiksi roudan aikaan. Kun metsään iskee ukkospilviin liittyvä syöksyvirtaus, voi tuulen nopeus olla jopa 50 m/s. Silloin puut usein katkeavat suoralta linjalta samaan suuntaan. Trombi puolestaan on pyörremyrsky, joka tekee tuhojaan pienemmällä alalla.
Viime vuosina metsänomistajat ovat kärsineet suuria menetyksiä ukkospuuskien ja voimakkaiden tuulien myötä. Esimerkiksi vuoden 2010 kesällä Asta-, Veera-, Lahja- ja Sylvi -myrskyt runtelivat yhteensä yli 8 miljoonaa kuutiometriä puuta, ja heti seuraavan vuoden lopulla Tapani ja Hannu kaatoivat 3,5 miljoonaa mottia. Vuonna 2013 Seija, Eino ja Oskari kaatoivat yhteensä 4 miljoonaa kuutiometriä puuta, eikä tänäkään vuonna olla selvitty ilman tuhoja: Helena-myrsky aiheutti heinäkuussa metsänomistajille 16 miljoonan euron tappiot.
Syöksyvirtauksiin ja trombeihin metsänomistajan aiemmat tekemiset eivät juuri auta, paitsi metsän vakuuttaminen. Sen sijaan koviin tuuliin voi varautua etukäteen metsänhoito- ja hakkuutoimenpiteillä.
Hyvin hoidettu metsä kestää paremmin
Aktiivinen metsänhoito ylläpitää puuston elinvoimaisuutta, joten ajallaan ja oikein tehdyt metsätyöt ovat myös myrskyyn varautumista. Tärkeät päätökset tehdään jo uuden taimikon perustamisvaiheessa: oikea puulaji oikeaan kasvupaikkaan valittuna takaa terveen perustan metsälle.
Kun metsä on terve, kestää se ulkopuolista rasitusta paremmin. Puuston vanhetessa lahottajasieni- ja hyönteistuhoriski kuitenkin kasvaa, ja heikentyneet puut altistuvat myös herkemmin myrskytuhoille. Tästä seuraa kierre, kun myrskytuhot puolestaan vahvistavat edelleen tuhosienten ja -hyönteisten populaatioita tarjoamalla niille mahtavat ruoka- ja lisääntymismahdollisuudet. Esimerkiksi kuusen tuholaisiin lukeutuva kaarnakuoriainen kirjanpainaja (Ips typographus) käyttää tilaisuuden oitis hyväkseen ja voi lisääntyä räjähdysmäisesti silloin kun myrskyn vaurioittamaa järeää kaarnallista puuta on kesäaikaan tarjolla. Kanta voi vahvistua niin suureksi että populaatio pystyy lopulta iskeytymään terveisiinkin kuusiin.
Hakkuun suunnittelu
Hakkuun ammattimaisella suunnittelulla voidaan vähentää tuulituhojen riskiä. Metsäammattilainen ottaa leimikon suunnittelussa alueella vallitsevat tuuliolosuhteet huomioon varsinkin rinnemetsien hakkuita suunniteltaessa. Vanhoja kuusia ei kannata missään tapauksessa jättää leimikon laitaan vallitsevien tuulten tuiverrettavaksi, vaan kannattaa mieluummin hakata kerralla vähän suurempi aukko. Suurempi aukko on myös usein parempi kuin monta pientä, jolloin reunametsää tulee suhteessa vähemmän.
Puuston harvennukset tulee tehdä ajallaan. Jos harvennuksia on viivytetty, ja kerralla joudutaan harventamaan puustoa voimakkaasti, niin puusto on käsittelyn jälkeen uudessa avonaisessa tilassaan hyvin altis tuulituhoille. Riskipaikoissa harvennusjälki kannattaisi myös jättää reunoilta hieman tiheämmäksi.
Vakuuttaminen turvaa omaisuutesi
Myrsky voi aiheuttaa suuria taloudellisia menetyksiä. Seurauksena voi olla tukkipuun siirtyminen kuitupuupinoon, jolloin puun arvo alentuu. Pahimmissa tapauksissa puut voivat pirstoutua niin, että tulot menetetään kokonaan. Metsätuhot tulevat aina yllätyksenä, mutta niiden aiheuttamiin taloudellisiin menetyksiin voi varautua.
