Metsätuho harmittaa - varautuminen siihen helpottaa

Hirvi osaa taittaa koivun syödäkseen latvan. Tässä keskisuomalaisessa tapauksessa tämä ei niinkään harmita, kun onkin tavoitteena kasvattaa kuusta.

Mikä pilasi tunnelman ja taimikon?

Kerranpa kirpeän pirteänä sunnuntaipäivänä lähdimme mieheni kanssa mielenlepuutuskävelylle yhtymämme metsään. Innostunut rupattelumme alkaneesta hirvenmetsästyskaudesta hyytyi, kun kiinnitimme huomiomme pari syksyä aiemmin istuttamamme kuusen taimikkoon. Miksi osa taimista näytti noin kummallisilta? Laskeuduin konttisilleni yhden taimen viereen lyöden toisen jalan polven perunan kokoiseen kiveen. Tuskin noteerasin kopauksen aiheuttamaa kipua, kun tuijotin pikkuista kuusta. Silmä tarkentui alastomaan latvaan. Latvassa ei ollut neulasia. Miksi siinä ei ollut neulasia? Latvan kärki oli kuitenkin tallella, joten kauriskaan ei sitä ollut maistellut. Tuijotin ja yritin saada selkoa, mikä oli vialla. Heinäkään taimea ei ollut uhannut ja se oli tukevasti maassa. Ihmettelimme hetken aikaa ja katselimme laajemminkin ympärillemme. Samanlaisia taimia näkyi paljon. Liian paljon.

Mieleeni palautui syysistutusurakkamme. Se, kuinka siskon kanssa käytimme viikon lomistamme istutushommaan. Siinä näkymää sulatellessani mustaakin mustempi korppi kaartoi ilmoille viereisen männikön takaa ja kiersi yllämme lenkin. Se ehkä tietäisi, mitä oli tapahtunut. Korpilla uskotaan olevan yliluonnollisia kykyjä. Korppi kraakkui kerran, ikään kuin sen tehtävänä olisi ollut nimenomaan lisätä mielipahaa ja kertoa vain ikäviä. Kieleni päähän tuli ensin joukko rumia sanoja. Sitten tuli paha mieli.

Taimen latva on kuollut. Laatutukin kasvatus on tyssännyt alkuunsa.

Pahantekijän jäljille päästiin helpolla - se oli tukkimiehentäi

UPM Joroisten taimitarhan päällikkö Anne Immonen vahvisti aavistukseni. Anne on työkaverini, joten erään palaverin yhteydessä näytin hänelle mukaani ottamia näytetaimia. Metsänuudistamisesta paljon ja taimista kaiken tietävä Anne näki kertavilkaisulla, että tukkimiehentäi oli ollut asialla. Katsoimme lisäksi mikroskoopilla syöntijälkiä tarkemmin sekä juurien kuntoa. Juuret olivat hyvässä kunnossa. Syysistutus oli siis onnistunut hyvin kasvun kannalta.

Maanmuokkaus turvaa parhaimman lähdön taimelle

Taimitarhalla taimet käsitellään tukkimiehentäin torjunta-aineella. Hyvä maanmuokkaus kuitenkin on tätäkin tärkeämpi torjuntakeino tukkimiehentäille. Meidän uudistusalalla hakkuutähteet oli kerätty pois palstalta ennen uudistustöitä tukkimiehentäitä houkuttelemasta ja maa oli muokattu hyvin. Niin hyvin, kuin se paikoin kivikkoisessa maastossa oli mahdollista. Taimet olivat hyväkuntoisia, ne oli varastoitu oikein ja ne istutettiin ajallaan. Siltikin vain voi yllätyksiä tulla.

Taimet olivat lähteneet ensimmäisenä keväänä hyvään kasvuun. Kävimme tarkistamassakin syysistutuksemme onnistumisen keväällä ensimmäisen talven jälkeen. Terhakkaat kuuset olivat jämäkästi maassa. Kaikki näytti sangen hyvältä. Tukkimiehentäi oli kuitenkin iskenyt ja latvat olivat kuolleet. Hyvälaatuiset taimet olivat tästä huolimatta pysyneet hengissä ja alkaneet kasvattamaan uusia latvoja. Laatupuuksi niistä ei kuitenkaan enää ole. 

Vakuutus on viimeisin keino varautua

Vaikka metsänomistaja tekisikin aivan oikein, kannattaa yllätyksiinkin tottua. Luonto tarjoaa omat ennakoimattomat yllätyksensä, sekä kivat että ikävät. Tai jos nyt ei ihan tottua aio niihin ikäviin sattumuksiin, niin varautua kannattaa ainakin. Ihan kaikki istuttamamme taimet eivät olleet menneet pilalle, ja onneksemme meillä oli kattava vakuutus mieliharmia lieventämään.

Seuraavaksi teemme täydennysistutuksen. Eiköhän tämä tästä.

Lue myös mitä kannattaa tarkistaa  metsässä keväällä