Metsä

Lahopuun säästäminen kannattaa

11.11.2014

Metsissä syntyy monenlaista lahopuuta. On pystyyn kuivanutta ja maassa makaavaa, lehtilahopuuta ja havulahopuuta. Pieniläpimittaista ja järeää, tuoretta lahopuuta sekä jo sammalen peittämää, pitkälle lahonnutta puuta. Monimuotoinen lahopuusto tarkoittaa samalla monimuotoisia elinympäristöjä suurelle joukolle metsälajistoa.

Lahopuun säästäminen kannattaa

Lahopuu on yksi metsäekosysteemin avaintekijöistä. Suomen metsälajeista noin neljännes, eli 4000 – 5000 eliölajia, on jossain elämänsä vaiheessa riippuvainen lahopuusta. Uhanalaisissa lajeissa suhdeluku on vielä suurempi, niistä noin kolmannekselle katsotaan yhtenä uhanalaisuuden syynä olevan lahopuun määrän vähenemisen. Lahopuu on merkittävin Suomen metsien monimuotoisuuteen vaikuttava metsän rakennepiirre ja sen olemassaolo on edellytys metsäekosysteemin terveelle toiminnalle.

Monet lahopuilla elävät lajit ovat erikoistuneita tietylle puulajille ja tietyn kokoiselle lahopuulle, joka vieläpä edustaa sopivaa lahoastetta. Ajan kuluessa, kun lahoaminen etenee pidemmälle, tulisi olla käytettävissä uusi, sopivaa puulajia ja lahoastetta edustava elinympäristö. Tämän vuoksi on tärkeää, että eri-ikäistä ja eri puulajeista muodostunutta lahopuuta on läsnä läpi metsän kiertoajan.

Aiempien vuosikymmenten näkemys metsähygieniasta ohjasi metsätaloutta siihen suuntaan, että kaikki lahopuu haluttiin korjata pois metsistä. Menetelmät ovat sittemmin muuttuneet ja nykyiset metsänhoidon suositukset ja metsäsertifioinnin vaatimukset ohjeistavat jättämään lahopuuta metsään. Järeän lahopuun määrä talousmetsissä on valtakunnan metsien inventointitulosten mukaan kääntynyt nousuun viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, joten ohjeiden käytännön vaikutus on jo tällä tavoin mitattavissa. Lahopuun säästämisen varsinaisen tavoitteen, eli lahopuuriippuvaisen lajiston monimuotoisuuden edistämisen toteutumista puolestaan saada viitteitä esim. viimeisimmän lajien uhanalaisuusarvioinnin tuloksista, joissa useiden lahopuuriippuvaisten lajien uhanalaisuusluokitusta on voitu laskea vähemmän uhanalaiseksi. Yhtenä syynä tämän suotuisan kehityksen taustalla on tunnistettu metsätalouden luonnonhoitotoimet, kuten säästöpuut ja lahopuun säästäminen.

lahikuva-maalahopuusta.jpg
 

Lahopuun jättäminen metsään on luonnonhoidon keinoista ehkäpä kaikkein helpoin ja edullisin. Se ei vaadi erillisiä toimenpiteitä eikä lahopuu itsessään ole taloudellisesti arvokasta raaka-ainetta. Lahopuun säästämisellä on kuitenkin saavutettavissa suuria monimuotoisuushyötyjä, joten kyseessä on todella kustannustehokas tapa edistää talousmetsien luontoarvoja. Yksittäisten lahopuiden korjuulle ei myöskään löydy taloudellisia perusteluja. Kuolleelle puulle ei ole käyttöä teollisessa puunjalostuksessa ja eikä pidemmälle lahonneita puita kannata myöskään korjata energiaksi huonon energiasaannon vuoksi. Korjuukustannukset nousevat herkästi saatua tuottoa suuremmaksi, joten metsänomistajan ei näin ollen kannata suunnata panoksia lahopuiden korjuuseen, vaikka asiaa katsottaisiin puhtaasti taloudellisin perustein.

Jos tuoretta kuollutta tai vahingoittunutta puuta syntyy luonnontuhon, esimerkiksi myrskyn, seurauksena huomattava määrä, on syytä muistaa metsänterveydellinen näkökulma lisävahinkojen torjumiseksi. Metsätuhojen torjunnasta annetun lain mukaiset raja-arvot ylittävä määrä vaurioitunutta havupuuta on lain mukaan korjattava pois metsistä hyönteis- ja sienituhojen leviämisen ehkäisemiseksi. Metsätuholain vaatimukset koskevat tuoretta, kuorellista puuta. Sen sijaan jo yhden talvikauden yli kuolleena olleet puut eivät enää muodosta riskiä metsätuhojen leviämiselle, eikä niitä siten ole tarpeen korjata metsätuhojen torjumisen nimissä pois metsästä.

Monitavoitteisen metsätalouden kokonaisuudessa lahopuut ovat arvokkaimpia niillä sijoillaan, joihin luonto on ne jättänyt. Metsänomistaja voi nähdä lahopuiden säästämisellä myös taloudellista arvoa, sillä monimuotoinen ja toimiva metsäekosysteemi on pitkällä aikavälillä metsän tuottokyvyn paras tae.

Vinkkejä lahopuun säästämiseen

  • Järeät maalahopuut jätetään ehjinä alkuperäiselle paikalleen. Tarvittaessa lahopuurunkoja voidaan siirtää sivuun esim. ajourilta.
  •  Pystylahopuut jätetään korjaamatta. Jos pystylahopuu aiheuttaa turvallisuusriskin esim. tien tai sähkölinjan lähellä, kaada puu ja jätä se maalahopuuksi.
  • Lehtilahopuu on Suomen havupuuvaltaisissa metsissä vähäisen määränsä vuoksi erityisen arvokasta luonnon monimuotoisuuden kannalta.
  • Energiapuunkorjuussa jätetään osa kannoista ja hakkuutähteistä korjaamatta.
  • Tämän päivän hakkuissa jätetyt elävät säästöpuut ovat tulevaisuuden lahopuita. Ne ylläpitävät pitkällä aikavälillä lahopuujatkumoa.
  • Lahopuiden säästämisestä hyötyviä lajiryhmiä ovat esimerkiksi kääväkkäät ja kovakuoriaiset.

 

 

 

Lue Matti Maajärven aiempi blogipostaus metsäsertifioinnista

Näytä lisää