UPM Metsä

Milloin on hakkuun aika?

Harvennushakkuilla varmistetaan, että metsikön parhaat rungot saavat tilaa kasvaakseen arvokkaiksi tukkipuiksi. Harvennus- ja päätehakkuiden ajoitus vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä metsä tuottaa.

Milloin on hakkuun aika?

Metsänkasvatuksen peruslinja on taimikonhoidosta alkaen hyvin selkeä. Valitaan puut, joilla on parhaat mahdollisuudet kasvaa järeiksi tukkipuiksi, ja raivataan niille aika-ajoin lisää tilaa harventamalla. Mutta milloin? Tämä on yksi tuottoisan metsänkasvatuksen ydinkysymyksistä.

Metsäsuunnitelma tarjoaa karkean aikataulun, ja metsäammattilaiset auttavat tarkentamaan sitä, mutta metsä tarjoaa vinkkejä myös kokemattomalle metsänomistajalle. UPM Metsän metsäpalvelupäällikkö Matti Turkama kehottaa tähyämään latvukseen, siis puun elävään, vihreään osaan. Latvus tuottaa yhteyttämällä rakennusaineet, joilla runko kasvaa ja järeytyy. Jos latvuksella ei ole riittävästi tilaa tai valoa, se supistuu ja puun kasvu hidastuu.

– Ensiharvennus kannattaa tehdä, kun männyn latvus on vielä noin 40 prosenttia puun pituudesta, koivun latvus vähintään 50 ja kuusen latvus 60 prosenttia. Ensiharvennuksen aikaan puut ovat tavallisesti noin 12–15 metrin pituisia, Turkama sanoo.

 

Ensiharvennus mieluummin etuajassa kuin myöhässä

ensiharvennuksen-aika
 

Jos latvus on jo ehtinyt supistua ja runko riukuuntua ennen harvennusta, toipuminen vie aikaa ja seuraavat, tuottoisammat hakkuut voivat siirtyä jopa vuosilla. Myös lumi ja tuuli uhkaavat honteloita puita heti harvennuksen jälkeen.

– Metsää kannattaa harventaa mieluummin hieman etuajassa kuin myöhässä. Ensiharvennus on ensisijaisesti metsänhoitoa, koska hyvinkin hoidetussa metsässä se tuottaa vain noin 5 prosenttia koko kiertoajan tuloista, painottaa UPM Metsän metsänhoitopäällikkö Jyri Schildt.

Pieni pelivara kuitenkin jää. Schildt arvioi ensiharvennuksen aikaikkunaksi kuusella ja männyllä noin kuusi vuotta mutta koivulla vain kolme, koska se kasvaa lähes metrin vuodessa.

 

Toiseen harvennukseen ohjaa puuston tiheys

 

Ajallisesti ensiharvennus tehdään puulajeista ja sijainnista riippuen noin 20–35 vuoden ikäisessä metsässä. Tavallisesti metsissä tehdään vielä toinen harvennus noin 40–55 vuoden iässä ja joskus kolmaskin harvennus ennen päätehakkuuta.

– Toisen harvennuksen kohdalla puuston keskiläpimitta on rinnankorkeudella vähintään 16 cm. On oleellista tarkkailla latvuston hyvinvointia tässäkin vaiheessa, mutta hakkuun ajoittamista ohjaa parhaiten puuston tiheys, Turkama sanoo. Kokeneet metsänomistajat ja metsäammattilaiset arvioivat puuston pohjapinta-alan ja pituuden ja määrittelevät näiden tekijöiden avulla harvennustarpeen hyödyntäen harvennusmalleja, joita tutkijat ovat laatineet eri alueille ja puulajeille.

Toinen harvennus tuottaa tavallisesti kuitupuun ohella myös tukkipuuta, mutta päähuomio on edelleen kasvamaan jäävän puuston laadussa ja tiheydessä.

 

Päätehakkuun ajankohta joustaa muttei rajattomasti

 

Päätehakkuu tulee ajankohtaiseksi tavallisesti noin 60–80-vuotiaassa metsässä. Tosin koivikkoja hakataan jopa 55 vuoden iässä, ja kuusikkojen annetaan kasvaa joskus jopa satavuotiaiksi.

– Ajoitus ei ole enää yhtä tarkkaa kuin harvennushakkuissa, Schildt sanoo. Lyhentyvät latvukset kuitenkin kertovat, että kasvu hidastuu ja metsänomistajalla on sadonkorjuun aika.

– Alkaa tasapainoilu. On mietittävä, kannattaako odotella, että puusto vielä vähän järeytyy, vai kannattaako ottaa pääoma ulos ja sijoittaa se johonkin, jossa se kasvaa nopeammin kuin vanhassa metsikössä, Turkama sanoo. Hän pitää vaihetta haastavana, joka riippuu omistajan tavoitteista, eikä yksiselitteistä vastausta ole.

Joku saattaa pitää vanhaa metsikköä pankkitilinä, jossa pääoma on turvassa ja josta sitä voi nostaa tarpeen tullen. Turkama näkee tässä riskejä. Vanha metsä ei ole enää yhtä elinvoimainen kuin nuori, ja se on siten alttiimpi pääomaa nakertaville tuulituhoille ja laholle.

– Tuulituhon riski kannattaa ottaa huomioon myös hakkuun suunnittelussa, jos aikoo hakata vain osan uudistuskypsästä metsästä. Reunametsän puut ovat sopeutuneet puhureihin ja auringon paahteeseen, mutta hakkuun paljastama keskiosa ei ole.

 

Apua hankaliin päätöksiin

Joskus metsikön kasvattamisen mielekkyys voi askarruttaa metsänomistajaa. Usein kyse on varttuneesta metsästä, jonka hoitoa on laiminlyöty jo vuosikymmenten ajan ja puut ovat tupsupäisiä riukuja. Jos metsää harventaisi, puut jäisivät silti honteloiksi ja alttiiksi tuhoille.

– Joskus kannattaa vain hyväksyä, että kunnon tukkipuuta ei tule. Silloin kannattavin ratkaisu voi olla, että uudistaa koko alueen kerralla ja tavallaan etuajassa. Näin saa seuraavan, tuottavamman puusukupolven nopeammin alkuun, Turkama sanoo. Hän kannustaa metsänomistajia kääntymään metsäammattilaisten puoleen aina, kun metsän tilanne mietityttää.

 
 

Olisiko puukaupan aika?

Metsäsuunnitelmasta apua oikea-aikaiseen metsänhoitoon

 

Tutustu lisää metsänhoitoon